sunnuntai, lokakuuta 05, 2014



Aserasvan haju käsissä

Toinen viikonloppu peräkkäin kasarmimajoitusta Parolannummella. Tällä kertaa voisi sanoa kyseessä olleen kevättalvisten panssariseminaarien käytännön jakso: asejärjestelmäkurssi. Pääkouluttaja oli panssariseminaareista tuttu ja aiheetkin, ainakin pintapuolisesti.

Majoitustilat olivat lähestulkoon luksusta. Peruskorjauksesta ei liene kauaa aikaa. Isoon varuskuntaan mahtuu monenlaista ja montaa eri rakennus- ja saneerausvaihetta. Onnittelut JPst... JTR:n nykyisille ja tuleville varusmiehille.

Entä aihepiirin yhteensopivuus viime viikonlopun kurssin herättämien mietteiden kanssa? Huono, mutta itselle hyväksyttävissä, koska lähestymistapa oli puhtaasti teknillinen. Huolto on keski-ikäisten aselaji?

Tutustuttiin kahteen asejärjestelmän osaan ja yhteen kokonaiseen järjestelmään. Viimeksimainittu oli neuvostoliittolaisperäinen BMP-2-rynnäkköpanssarivaunu. Teoriassa tuttu, käytännössä ei. Vaunuhallin seinässä oli oli kylmän sodan aikaiselta näyttävä, jo värinsä kadottanut valokuvauskieltomerkki. Noudatettiin kysymättä. Halli ei muutoinkaan ollut huonoin mahdollinen tihkusateisen ja varhain pimenevän syksyisen lauantai-illan viettopaikka. tai varsinkaan piha, jossa sai lähes mielin määrin treenailla suuntaamisia "Bemarin" tornilla.

Syvällisempää asekäsittelyä harjoitettiin erilaisissa panssariajoneuvoissa käytössä olevilla konekivääreillä.

Browning M2 juontaa juurensa sadan vuoden taakse ensimmäiseen maailmansotaan. Yhdysvaltalainen itseoppinut maineikas aseseppä John Moses Browning sai sodan lopulla tehtäväkseen kehittää konekiväärin, jota voisi käyttää myös panssarivaunuja vastaan. Moinen uhka kun oli taistelukentille ilmaantunut. Monen historiallisen, teknillisen ja kaupallisen kehitysvaiheen kautta Browning M2 HB QCB -versio on tänä päivänä myös uusimpien suomalaisten panssariajoneuvojen pääaseena.

Aseen historia on pitkä, eikä ase ole uutuus Suomessakaan. Kun sitä oli tarkoitus ryhtyä kokeilemaan prototyyppi-AMV:n kanssa "uutena" aseena, luultiin että pitää heti kättelyssä ostaa sopivia ampumatarvikkeita. Puolustusvoimain varastoista kuitenkin löytyi tuhansia ensimmäisiin testiammuntoihin kelvollisia. Saman konekiväärin aiempi mutta yhteensopiva versio kun oli sota-aikana Brewster-hävittäjälentokoneiden pääaseena.

FN MAG puolestaan on belgialaisperäinen 1950-luvun ase, joka on osakokonaisuuksissaan velkaa toisen maailmansodan kuuluisalle saksalaiselle MG 42:lle ja sitäkin vanhemmalle yhdysvaltalais-belgialaiselle BAR:lle. FN MAG on apuaseena Suomeen tulevissa Alankomaista hankituissa Leopard 2A6 -taistelupanssarivaunuissa.

Jos nyt onnistuikin huoltopurku ja sen jälkeinen kokoaminen, M2:n osalta aina lukosta laukaisukoneiston välysten tulkkaukseen saakka, niin tilanne voisi olla erilainen viikon tai parin päästä. 

En ole pitkään aikaan näyttänyt naamaani blogissa, joten tulkoon näytetyksi M2:n laukaisukoneiston kokoamispuuhissa. Maastopuku pukee miestä aina tai sitten ei. Tämä malli on ainakin mukava päällä. Kuvasta kiitos Timolle.

2 kommenttia:

Jussi Kallioniemi kirjoitti...

Mukava lueskella noista aseiden komponenteista. Itse tuli mietittyä mitä kaikkea Parolassa onkaan,kun olin huollossa 2 viikkoa viestivarastolla oli kyllä kaikkea laitetta vanhoista telkkareista panssarivaunujen viestikaapeliin.

Hyvärinen J. kirjoitti...

Nuo kuvissa esiintyvät aseet olivat Patrialta lainassa (he kun noiden integroinnista uusiin järjestelmiin pitkälti vastaavat), mutta kyllä varuskunnastakin varmasti kaikkea löytyy.