Aserasvan haju käsissä |
Toinen
viikonloppu peräkkäin kasarmimajoitusta Parolannummella. Tällä
kertaa voisi sanoa kyseessä olleen kevättalvisten
panssariseminaarien käytännön jakso: asejärjestelmäkurssi.
Pääkouluttaja oli panssariseminaareista tuttu ja aiheetkin, ainakin
pintapuolisesti.
Majoitustilat
olivat lähestulkoon luksusta. Peruskorjauksesta ei liene kauaa
aikaa. Isoon varuskuntaan mahtuu monenlaista ja montaa eri rakennus-
ja saneerausvaihetta. Onnittelut JPst... JTR:n nykyisille ja
tuleville varusmiehille.
Entä
aihepiirin yhteensopivuus viime viikonlopun kurssin herättämien
mietteiden kanssa? Huono, mutta itselle hyväksyttävissä, koska
lähestymistapa oli puhtaasti teknillinen. Huolto on keski-ikäisten
aselaji?
Tutustuttiin
kahteen asejärjestelmän osaan ja yhteen kokonaiseen järjestelmään.
Viimeksimainittu oli neuvostoliittolaisperäinen
BMP-2-rynnäkköpanssarivaunu. Teoriassa tuttu, käytännössä ei.
Vaunuhallin seinässä oli oli kylmän sodan aikaiselta näyttävä,
jo värinsä kadottanut valokuvauskieltomerkki. Noudatettiin
kysymättä. Halli ei muutoinkaan ollut huonoin mahdollinen
tihkusateisen ja varhain pimenevän syksyisen lauantai-illan
viettopaikka. tai varsinkaan piha, jossa sai lähes mielin määrin
treenailla suuntaamisia "Bemarin" tornilla.
Syvällisempää
asekäsittelyä harjoitettiin erilaisissa panssariajoneuvoissa
käytössä olevilla konekivääreillä.
Browning
M2 juontaa juurensa sadan vuoden taakse ensimmäiseen maailmansotaan.
Yhdysvaltalainen itseoppinut maineikas aseseppä John Moses Browning
sai sodan lopulla tehtäväkseen kehittää konekiväärin, jota
voisi käyttää myös panssarivaunuja vastaan. Moinen uhka kun oli
taistelukentille ilmaantunut. Monen historiallisen, teknillisen ja
kaupallisen kehitysvaiheen kautta Browning M2 HB QCB -versio on tänä
päivänä myös uusimpien suomalaisten panssariajoneuvojen
pääaseena.
Aseen
historia on pitkä, eikä ase ole uutuus Suomessakaan. Kun sitä oli
tarkoitus ryhtyä kokeilemaan prototyyppi-AMV:n kanssa
"uutena" aseena, luultiin että pitää heti
kättelyssä ostaa sopivia ampumatarvikkeita. Puolustusvoimain
varastoista kuitenkin löytyi tuhansia ensimmäisiin testiammuntoihin
kelvollisia. Saman konekiväärin aiempi mutta yhteensopiva versio
kun oli sota-aikana Brewster-hävittäjälentokoneiden pääaseena.
FN
MAG puolestaan on belgialaisperäinen 1950-luvun ase, joka on
osakokonaisuuksissaan velkaa toisen maailmansodan kuuluisalle
saksalaiselle MG 42:lle ja sitäkin vanhemmalle
yhdysvaltalais-belgialaiselle BAR:lle. FN MAG on apuaseena Suomeen
tulevissa Alankomaista hankituissa Leopard 2A6
-taistelupanssarivaunuissa.
Jos
nyt onnistuikin huoltopurku ja sen jälkeinen kokoaminen, M2:n osalta
aina lukosta laukaisukoneiston välysten tulkkaukseen saakka, niin
tilanne voisi olla erilainen viikon tai parin päästä.
En ole pitkään aikaan näyttänyt naamaani blogissa, joten tulkoon näytetyksi M2:n laukaisukoneiston kokoamispuuhissa. Maastopuku pukee miestä aina tai sitten ei. Tämä malli on ainakin mukava päällä. Kuvasta kiitos Timolle.
En ole pitkään aikaan näyttänyt naamaani blogissa, joten tulkoon näytetyksi M2:n laukaisukoneiston kokoamispuuhissa. Maastopuku pukee miestä aina tai sitten ei. Tämä malli on ainakin mukava päällä. Kuvasta kiitos Timolle.
2 kommenttia:
Mukava lueskella noista aseiden komponenteista. Itse tuli mietittyä mitä kaikkea Parolassa onkaan,kun olin huollossa 2 viikkoa viestivarastolla oli kyllä kaikkea laitetta vanhoista telkkareista panssarivaunujen viestikaapeliin.
Nuo kuvissa esiintyvät aseet olivat Patrialta lainassa (he kun noiden integroinnista uusiin järjestelmiin pitkälti vastaavat), mutta kyllä varuskunnastakin varmasti kaikkea löytyy.
Lähetä kommentti