Kuiva uoma

Syksyn keskiviikkoillat on varattu avoimen yliopiston työhyvinvoinnin kurssille. Toissapäivänä ehdin kaupunkiin sen verran ajoissa, että pääsin näkemään kuivan Tammerkosken. Kuulemma Takon tehtaalla oli ollut tarve tehdä huoltotoimia jollekin normaalisti veden alla olevalle koneistolle, ja samalla oli päätetty siivota kosken pohjaa.

Iltapäivällä enimmät polkupyörät ja muut isommat esineet oli korjattu talteen, mutta paljon väkeä kuljeskeli kuivassa koskessa. Mahtoivatko etsiä aarteita tai itse pudottamiaan esineitä vai muuten vain käyttää tilaisuuden hyväkseen käydä paikassa, johon harvemmin pääsee? Hämäläisen perusluonteenlaadun tuntien voisin veikata viimeisen vaihtoehdon puolesta. Me kun olemme - mahdollisesti jäyhän pinnan alla - melkoisen uteliaita otuksia.

Iltaluennolla professori kertoi kuusikymppisestä ikäneito-"Helvistä", jonka työhyvinvointi oli hänen oman kertomansa mukaan parantunut, kun toimintatutkimuksen yhteydessä työyhteisön väki oli kylpylässä. Yhteissaunassa, ja "Helvi" oli kerrankin päässyt arvioimaan miesten, nuortenkin, erilaisia fyysisiä ominaisuuksia. Elävästi kerrottu tarina nauratti yleisöä, minuakin. Olisiko se ollut yhtä hauska, jos "Helvin" tilalla olisi ollut poikamies-"Kalervo"?