Eloisa lauantai

Tänä lauantaina haapamäkeläistoverit tulivat ajamaan perinteisen museojunan Valkeakosken radalla.

Dv15 nro 1991:n vetämä roikka saapui myöhään eilisiltana ja oli aikataulussaan. Matkustajavaunut jätettiin yökiskoille raiteelle 8 ja huoltovaunut 11:lle. Kärkiveturi ja sen takana puskenut Tk3-höyryhepo otettiin talliraiteille. Jälkimmäiselle annettiin vettä ja apetta ja laitettiin levolle tallin länsipään raiteelle. Samoilla paikoilla ennen 1970-luvun alun uudistuksia sijainneissa, tallirakennuksen vuoden 1901 laajennuksessa tehdyissä, pilttuissa "Pikku-Jumbot" ennenkin lepäilivät, muisteli veljesseuran puheenjohtaja.

Vierasjuna oli kiitettävästi miehitetty. Vanhojen tuttavuuksien lisäksi lukuisia uusia, ja mikä iloisinta, nuoria sellaisia. Monet vieraista yöpyivät omassa makuu- tai huoltovaunussaan, mutta toiset hakivat yösijansa veturitallilta. Monen vuoden tauon jälkeen muutamat isäntäseuraakin edustavat jäivät tallille yöksi. Kuusikymmensenttiset ulkoseinät ovat varanneet sisäänpäin hohkaavaa lämpöä, mutta tiilirakennus tarjoaa vielä viileitäkin paikkoja.

Lauantaiaamuna herätyskello soitti arkiseen tapaan viideltä. Puolisoni oli jälleen lupautunut vääpelöimään ja minä varavääpelöimään veturitalliaamiaisen omille ja vieraileville talkoolaisille. Suosikiksi kohosivat taas kiertoilmauunituoreet sämpylät.

Ensimmäinen junavuoro oli sangen tiivistunnelmainen. Juuri sellainen kuin vuonna 1947 valmistuneen vetäjän perään kuuluu. Jälkimmäiseenkin riitti väkeä. Välillä veturi kävi vesi- ja halkotankkauksessa muinaisvarikolla. Siinä yhteydessä sain kelpo suihkun. En sitä erikseen tilannut, mutta virkistihän se hellepäivänä. Onneksi olin varannut mukaan toisen paidan. Enstex-housut kuivuivat nopeasti päällä.

Oman seuran kalustosta pieni otos kävi ulkoilemassa pihalla sillä aikaa kun päivän päätähti oli Valkeakosken kiertueella. Move3 motkotti muutamaan otteeseen vanhan itäisen tallitien, nykyisen pussiraiteen, päästä päähän. Jälleen kerran huomattiin, miten tärkeää vanhoille koneille on niiden käyttäminen. Paineilmajärjestelmän pääsäiliöpaine huitoi hurjissa lukemissa ja asettui vasta, kun Simo löysi asetukset kohdilleen.

"Kisko-Kalle"-raidetraktorin kantaisä, Lännen Tehtaiden aikanaan käyttämä Breuer-Werke kuulutti useampaan kertaan äänimaisemaminuuttiaan. Iltapäivällä Simo ja Harri paikansivat sitkeän toimintahäiriön polttonesteen kiinni juuttuneeseen syöttöpumppuun. Sen korjaamisen ja polttoainejärjestelmän ilmauksen jälkeen raidetraktorin kahdeksanlitrainen ilmajäähdytteinen dieselmoottori käydä räyskytti kuin oltaisiin taas lähdössä säilyke- tai raaka-ainevaunuja vetämään. Pyörimätön pyörä sammaloituu.

Jälkimmäisen yleisöajon päätyttyä höyryveturi otettiin jälleen tallille. Ensin vesitys - vanhalla kaavalla ja ilman viileitä suihkuja - ja sitten halotus. Infernopuolella eli hytin ja tenderin välissä palokaivon ja kolmituumaisen vesisuihkua olisi välillä kaivannut.

Tenderi ladottiin niin täyteen kuin mahdollista ja silti jäi vielä maahan. Veljesseuralle kiitos lahjoituksesta! Samaten kuin siitä, että lauantai taisi olla avajaispäivän jälkeen Veturimuseon vuoden kävijärikkain päivä.