Ei huono perjantai

Eilen illalla olivat kesäyliopiston kiinan alkeiskurssin viimeiset oppitunnit. Käsitys kielen helppoudesta karisi viimeistään opettajan kanssa molemminpuolisella ei niin hyvällä englannilla käydyssä keskustelussa verbin statiivimuodosta. Olen saanut nauttia 1970-80-lukujen peruskoulun kielioppimyllystä, ja vajaa vuosikymmen sitten kesäyliopistossa käymäni latinan peruskurssit olivat oikeastaan pelkää kielioppia (samoin kuin samassa oppilaitoksessa aiemmin opiskelemani Perlin kaltaiset). Niissä pärjäsin vielä mitenkuten, mutta 语法 taitaa olla ylivoimainen.

Täksi aamuksi sain kerran elämässä -sarjaan kuuluvan tilaisuuden puhua sadalle ihmiselle Tampereen museokeskus Vapriikin auditoriossa. Ja miten aloitin? No tietenkin kaivamalla pikkutakin taskusta esiin ilmanraikastimen mallia Wunderbaum, kuorimalla sen muovistaan ja kertomalla, että tässä on amisauton vakiovaruste ja että seuraavaksi soitan pätkän amispoppia. Huolella rakennettu äänentoisto palveli nappulat kaakossa hetkisen toijalalaispohjaista Chorale-yhtyettä, jonka genreä aidoksi amispopiksi ei ole määrittänyt sen vähäisempi taho kuin Yleisradion rinnakkaisohjelman perillinen.

Sitten mentiin kuivaan asiaan, mutta mitä ilmeisimmin maakunnan kouluväki jaksoi kuunnella asiat loppusuoralla olevasta ammatillisen koulutuksenjärjestäjien alueellisesta kehittämissuunnitelmasta.

Viime keväänä ihastuin SaaS-tyyppiseen ilmaiseen Prezi-esitysgrafiikkaan. Tiedostin palvelun olemassaolon pari vuotta sitten, kun kollegani kutsuttiin kansainväliseen oppilaitoskirjastokonferenssiin, jossa puheenvuoron esitys tuli laatia Prezillä. Laiskuus viivytti minua pitkään, mutta tutustuttuani asiaan olen vältellyt Impressin tai PowerPointin käyttämistä, jos vain on tilaisuus. En väitä, että Prezi olisi niitä parempi, mutta sen lopputuotos on erilainen. Sisäkkäisyyden mahdollistava jäsentely mielestäni päihittää lineaariset PC-kilpakumppanit mennen tullen.

Linja-autoasemalle kävellessäni bongasin Osuuspankin kulmalla tutun pariskunnan ja pääsin tuoreeltaan toivottamaan onnea uuteen kotiin.

Työmaalla ehdin viettää tehtäviin nähden sopivan tovin. Työviikko tuli päätettyä koulun kuntosalilla kevyen raudan parissa.

Jussi soitti parahiksi, kun vielä istuin kotiin vievässä linja-autossa. Virallinen vesipainekoe Veturimuseon Tv1 933:lle oli tehty tänään. Montaa asiaa ei veturin entisöinnin tehtävälistalla enää ole. On helppoa visioida asioita, joita ei vielä kehtaa tuoda julki. Mutta minulla on tuntuma, että Veturimuseolla ja sen peruskivellä Museoveturiseuralla on nyt päällä tahtotila, jota ei pidä pysäyttää. Remmissä on osaavia tekijöitä, mutta joukkoon mahtuu lisää, niin uutta verta kuin vanhoja konkareita.

Iltaohjelmassa oli ensin epäonnisia tietokoneasennuksia ja sitten Kylmäkoskelta saadun lahjoituksen suolakurkuttamista kullan kanssa.