80 laukausta makuulta

Illalla päätin pitkästä aikaa käydä ampumaradalla. Edellinen kerta taisi olla toukokuussa. Paikallisen urheiluampumaseuran ulkoradalle ei kotipihasta ole kymmentäkään kilometriä, joten polkupyörä sopi lämpimän illan kulkuvälineeksi paremmin kuin hyvin.

Matkan varrella näkyi ja kuului juurevia harrasteita. Moottoriradalla ajettiin motocrossia, ja äänestä päätellen erämiesten ampumaradalla harjoiteltiin isoilla pyssyillä.

Olin tavallisen radan ainoa pienoiskiväärimies. Muut ampuivat liikkuvaa maalia. Siitä ja erämiesten radan äänistä saattoi päätellä syksyn metsästyskauden lähestyvän. Kuten lienen ennenkin kirjoittanut, minusta ei olisi ampumaan hirvieläintä tai lintua. Ei edes pahvitaulussa. Mieluummin tähtäilen pelkkiä numeroita. Ja niitä olisi tarpeen tähtäillä useammin, jos mielisi tuloksia saada.