Leppoisa kesälomaviikko

Menneellä viikolla on parina aamuna käyty mattopyykillä. Minulle se on yksi mieluisimmista kesäpuuhista. Mieluisuuteen vaikuttaa paljon mainio pesupaikka. Jos aikoo saada paikan jonottamatta ja vielä sellaisen, johon tulee vesijohtovettä eikä - ainakin vaaleammille matoille huonosti soveltuvaa - vettä suoraan joesta, täytyy olla liikkeellä ajoissa. Me olimme molempina aamuina paikalla vähän viiden jälkeen, emmekä olleet ensimmäisiä. Tosin alkukesän huonot mattopyykkisäät muistaen ensimmäisen helleviikon aamuruuhka ei ole yllätys.

Tänään pyöräiltiin Urjalan kuululle perjantaitorille. Poljimme Riisikkalan ja Urjalan aseman kautta, mutta hirvieläinkantaa emme nähneet kuin yhden yksilön, tosin sitäkin komeamman. Tietä ylittäessään kaunis hirvilehmä jäi pitkäksi toviksi keskelle tietä katsomaan lähestyviä pyöräilijöitä. Kovin lähelle se ei päästänyt, kun rymisteli metsän suojiin.

Kylän keskusta oli täynnä elämää, ja autoilijoilla hankaluuksia löytää parkkipaikkaa. Urjala ei ole suuren suuri paikkakunta ja suurimman osan ajasta varsin hiljainenkin. Mutta kesäperjantain toripäivät keräävät myyjiä ja ostajia pitkin seutukuntaa niin Pirkanmaalta kuin Kanta-Hämeestä, joiden rajamaille pitäjä sopivasti sijoittuu. Ostimme tammelalaiselta tuottajalta pienen kapan uutta perunaa, Siikliä, ja jokioislaiselta litran luomumansikoita. Ensinmainituista tehtiin kotiin palattua lounas ja viimeksimainitut syötiin paikan päällä.

Oli hyvä idea ottaa mukaan joskus hieman yli kymmenvuotiaana silloiseen polkupyörääni ostamat sivulaukut. Ne sopivat nykyiseen pyörääni yhtä hyvin kuin 80-luvun viisivaihteiseen kitinruskeaan Kulkuriin ja tuovat hybridi-Helkamaan aitoa retrohenkeä. Laukkuihin mahtui niin pieni työkalu- ja kuminpaikkauspaketti, torikelpoiset shortsit ja lippalakki, lompakko, kännykkä ja kamera kuin kotimatkalla iso perunapussikin.

Kotimatkalla ajoimme Huhtiin saakka samoja jälkiä ja sieltä poikkesimme Jokikulmalle. Sorateiden varsilta bongattiin muutama kotikylän vuotuisen polkupyöräsuunnistustempauksen rasti. Loppumatkalla tuuli oli vastainen ja ylämäet alkoivat tuntua raskailta.

Iltapäivällä lähdin käymään veturitallilla. Kauaa ei tarvinnut odotella, kun Porvoon Museoratatie ry:n "Lättähatut" saapuivat huomista Loimaan keikkaa varten. Jos tilaisuus on, kannattaa lähteä matkalle vanhan paikallisliikenteen malliin. Kiskoautojuna pysähtyy monilla entisillä liikennepaikoilla, joista ei junan kyytiin ole päässyt enää vuosikymmeniin: Kylmäkoski, Hanhisuo, Matku, Ypäjä... Matkalle voi lähteä vaikka vain muistelemaan vanhan ajan paikallisjunaliikennettä. Ennen lähtöä ehtii hyvin käydä tutustumassa "Lättähattujen" ja muiden vanhojen kiskoilla kulkijoiden historiaan Veturimuseossa.

Juna lähtee Toijalan rautatieasemalta klo 11.25 ja saapuu Urjalan asemalle klo 11.54. Se jatkaa edelleen Loimaalle, jonne saavutaan klo 13.00. Loimaalta takaisin lähdetään klo 14.30 ja Urjalan asemalla pysähdytään klo 15.45 ja takaisin Toijalassa juna on klo 16.10.