Taas hellepäivä |
Nukkuminen
helpottui toissayönä, kun siirryttiin maan alle betoniseinien
suojiin. Makuuhuone on, tyyppitaloille tyypilliseen tapaan,
yläkerrassa jota peltikatto lämmittää hellekesinä liikaa. Tuon
lämpöenergian kun saisi talveksi talteen ja vastaavasti talven
kovimmilta pakkasilta jäähdytysilmaa kesän hellepäiviksi ja
-öiksi. Niin mukavat kuin ovatkin, viime syksynä
Běijīngistä hankkimamme, valmistajatehtaan mukaan
nimenomaan kesäkäyttöön tarkoitetut, silkkipeitteet tulivat
tarpeettomiksi jo aikaa sitten yläkerrassa nukkumista yrittäessä.
Nyt niiden kanssa taas kelpaa.
Tänään
oli taas hellepäivä. Vietimme kuumimmat tunnit suosiolla varjossa
ja sisätiloissa. Vielä ei olla hyödynnetty ilmalämpöpumppua
jäähdytykseen, mutta senkin aika voi vielä tulla.
Illan
varjojen pikkuhiljaa pidetessä hyppäsimme Helkamien selkään ja
poljimme Kylmäkoskelle paikkakunnan polkupyöräsuunnistuksen
rasteja hakemaan. Säätila oli sen laatuinen, että emme optimoineet
lenkkiä lenkiksi, vaan tyydyimme lyhimpiin reittivalintoihin. Jo
alkumatkasta totesin olevani tarpeeksi keski-ikäinen ajaakseni ilman
paitaa. Tyylitöntä tai ei, mutta mukavaa. Juotavaa oli mukana
reilusti: vettä ja vissyä. Joka kerran pullon huulille nostaessa
teki mieli juoda se samalla tyhjäksi. Se tankkaustaktiikka vain ei
toimi ja mieli oli maltettava.
Valkohäntäkaurisystäviä
kaipailtiin, mutta vain kaksi nähtiin. Eivät suostuneet
valokuvattaviksi, vaan häntä pystyssä loikkivat metsään.
Taipaleen
kylässä tienvarsi oli autoja ja polkupyöriä täynnä. Kentällä
pelattiin jalkapalloa isäntänä arvatenkin Veikot.
Ensimmäinen rasti saatiin haaviin pian kentän jälkeen Mellolan sillalla. Toinen rasti löytyi mainitun urheiluseuran majan liepeiltä, hyviltä lumitalvilta tutuista hiihtomaastoista, jossa nuoret
miehet nyt harjoittivat frisbeegolfia. Laji tuntuu olevan tänä kesänä nuorten suosiossa tällä seutukunnalla.
Kaikki
viisi "lenkin" tavoitteena ollutta rastia tuli
kierrettyä, viimeisenä Häränkivi. Pitäjähistorian ensimmäisen
osan 1950-luvulla kirjoittanut professori S. Suvanto piti tähän
Jättiläisenkiveksikin kutsuttuun siirtolohkareeseen liitettyjä
kansantarinoita osoituksena siitä, miten vielä keskiajan lopulla
kansanusko eli rinnan roomalaiskatolisen kristinuskon kanssa. Kun
väki ei jääkausista ja niiden vaikutuksista sellaisenaan tiennyt,
selitettiin kiven olemassaolo niin, että jättiläinen oli sen
muinoin nakannut järven toiselta puolen.
Kotikylässä
päätettiin hakea vielä yksi rasti hyvin helposta paikasta
vesitorninmäestä, kun sopivaa tietä kylään oltiin polkemassa.
Siellä juotiin vesipullot tyhjiksi. Jalkapallo-ottelu oli vielä
käynnissä täälläkin. Kovaäänisistä kuulutetut nimet antoivat
ymmärtää, että kotijoukkueen
vieraana oli naapurikaupungin Koskenpojat. Sen
tähden kai yleisöä oli reilusti.
Sportstracker
kertoi matkan pituudeksi 48 kilometriä. Sopivan haastava helleillan
lenkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti