Taas hellepäivä

Nukkuminen helpottui toissayönä, kun siirryttiin maan alle betoniseinien suojiin. Makuuhuone on, tyyppitaloille tyypilliseen tapaan, yläkerrassa jota peltikatto lämmittää hellekesinä liikaa. Tuon lämpöenergian kun saisi talveksi talteen ja vastaavasti talven kovimmilta pakkasilta jäähdytysilmaa kesän hellepäiviksi ja -öiksi. Niin mukavat kuin ovatkin, viime syksynä Běijīngistä hankkimamme, valmistajatehtaan mukaan nimenomaan kesäkäyttöön tarkoitetut, silkkipeitteet tulivat tarpeettomiksi jo aikaa sitten yläkerrassa nukkumista yrittäessä. Nyt niiden kanssa taas kelpaa.

Tänään oli taas hellepäivä. Vietimme kuumimmat tunnit suosiolla varjossa ja sisätiloissa. Vielä ei olla hyödynnetty ilmalämpöpumppua jäähdytykseen, mutta senkin aika voi vielä tulla.

Illan varjojen pikkuhiljaa pidetessä hyppäsimme Helkamien selkään ja poljimme Kylmäkoskelle paikkakunnan polkupyöräsuunnistuksen rasteja hakemaan. Säätila oli sen laatuinen, että emme optimoineet lenkkiä lenkiksi, vaan tyydyimme lyhimpiin reittivalintoihin. Jo alkumatkasta totesin olevani tarpeeksi keski-ikäinen ajaakseni ilman paitaa. Tyylitöntä tai ei, mutta mukavaa. Juotavaa oli mukana reilusti: vettä ja vissyä. Joka kerran pullon huulille nostaessa teki mieli juoda se samalla tyhjäksi. Se tankkaustaktiikka vain ei toimi ja mieli oli maltettava.

Valkohäntäkaurisystäviä kaipailtiin, mutta vain kaksi nähtiin. Eivät suostuneet valokuvattaviksi, vaan häntä pystyssä loikkivat metsään.

Taipaleen kylässä tienvarsi oli autoja ja polkupyöriä täynnä. Kentällä pelattiin jalkapalloa isäntänä arvatenkin Veikot. Ensimmäinen rasti saatiin haaviin pian kentän jälkeen Mellolan sillalla. Toinen rasti löytyi mainitun urheiluseuran majan liepeiltä, hyviltä lumitalvilta tutuista hiihtomaastoista, jossa nuoret miehet nyt harjoittivat frisbeegolfia. Laji tuntuu olevan tänä kesänä nuorten suosiossa tällä seutukunnalla.

Kaikki viisi "lenkin" tavoitteena ollutta rastia tuli kierrettyä, viimeisenä Häränkivi. Pitäjähistorian ensimmäisen osan 1950-luvulla kirjoittanut professori S. Suvanto piti tähän Jättiläisenkiveksikin kutsuttuun siirtolohkareeseen liitettyjä kansantarinoita osoituksena siitä, miten vielä keskiajan lopulla kansanusko eli rinnan roomalaiskatolisen kristinuskon kanssa. Kun väki ei jääkausista ja niiden vaikutuksista sellaisenaan tiennyt, selitettiin kiven olemassaolo niin, että jättiläinen oli sen muinoin nakannut järven toiselta puolen.

Kotikylässä päätettiin hakea vielä yksi rasti hyvin helposta paikasta vesitorninmäestä, kun sopivaa tietä kylään oltiin polkemassa. Siellä juotiin vesipullot tyhjiksi. Jalkapallo-ottelu oli vielä käynnissä täälläkin. Kovaäänisistä kuulutetut nimet antoivat ymmärtää, että kotijoukkueen vieraana oli naapurikaupungin Koskenpojat. Sen tähden kai yleisöä oli reilusti.

Sportstracker kertoi matkan pituudeksi 48 kilometriä. Sopivan haastava helleillan lenkki.