Okra 2014

Vietimme kesäpäivän Okra-maatalousnäyttelyssä Oripäässä. Tapahtuma oli jälleen massiivinen. Maatalousnäyttelyitä, lähinnä oripääläistä Okraa ja kiertävää Farmaria, kooltaan vastaavia messuja ei Suomessa muita ole.

Ajelimme paikalle kolmi- ja nelinumeroisia teitä Urjalan aseman, Punkalaitumen ja Alastaron kautta. Ne kaikki ovat aikanaan olleet ympäröivän maaseudun keskustaajamia. Nyt pankkiautomaattia etsiessämme pääkadun molemmin puolin oli paljon tyhjiä tai asuinkäyttöön muutettuja liikehuoneistoja. Jos pankki vielä onkin, automaattia ei löydy sen seinästä, vaan pääkadusta syrjään rakennetusta marketista.

Yhdyskuntarakenteet muuttuvat, mutta Okra osoitti jälleen, miten maaseutu elää ja kiinnostaa. Ihmisillä on taipumus syödä, ja osa syöjistä on kiinnostunut myös syötävän aikaansaamiseen liittyvistä asioista. Maatalousnäyttely ei ole pelkästään ruoan tuottajien tapahtuma, vaan sillä on paljon annettavaa myös kuluttajalle. Koneet ovat kiiltäviä ja pihviraaka-aineet ja varsinkin maidonerittäjät näyttelyä varten ehostettuja, mutta myös niiden käyttötavat kiinnostavat. Kuvassa Maaseutunuorten Valtra-kesäkissa.

MTT:n osastolla puolisoltani ja minulta kysyttiin, millainen tila meillä on. Tapahtuman teema - jossain määrin ehkä ulkoinen habituksemmekin - on altistanut vastaaville kysymyksille ennenkin. Kun keskustelu kääntyi uusiin hyötykasvivaihtoehtoihin, saimme ylpeänä todeta, että kotikasvimaassa on jo useampana vuonna kasvanut kokonaista neljästä kuuteen maissintainta.

Näyttelyreissu kävi kukkaron päälle tavanomaista enemmän. Viidentoista euron hintaisten pääsylippujen ja kymmenen euron lounaiden (palautteena jälkimmäistä koskien en malta olla huomauttamatta, että kun tarjolla on kasvisruokavaihtoehto, sen asiakaskuntaan kuuluu muitakin kuin hentoja nuoria naisia, ja puolilautasellinen kasvispastaa jo näyttää epäreilulta verrattuna lautaseen, jonka täyttää kuusi lihapullaa ja perunamuusivuori) lisäksi tuli tehtyä ostoksia. Puolisoni valitsema merkki oli Pfaff ja minun Milwaukee.

Uuden akkuporakoneen hankintaa suunnitellessani kaikki kuulemani suositukset olivat japania: Makita, Makita, Makita ja kerran Panasonic. Kunnioitan asiantuntijoiden neuvoja, mutta päätin olla erilainen keski-ikäinen ja hankkia amerikkalaisen. Syitä oli kaksi: ensiksi messuteltan tarjous oli 80 euroa halvempi kuin vastaava kesäkampanjahintainen Makita (ja peräti satasen ns. "sinistä Boschia " edullisempi) ja toiseksi uusi merkki yksinkertaisesti kiinnosti. Kotikäyttöä ajatellen on luultavasti koko lailla sama, millä asiallisella laitteella korvaan vuosituhannen alusta saakka palvelleen ja nyttemmin väsähtäneen halpahalli-Einhellin. Jatkossa nähdään, millaisia onnen päiviä Milwaukeella vietetään.

Ilmaista tavaraa, enimmäkseen lehtiä, tuli kerättyä kassillinen.