Uusi multatehdas ja muita pihapuuhia

Helleviikon alun puhteeksi otettiin kasvijätekompostin uudistaminen. Edellinen palveli noin neljä vuotta. Maatuvan kasvijätteen eri suuntiin kohdistuva paino ja routiva maa panivat kehikot koville ja väänsivät rakennelman monilta kohdin vinoon. Keväällä totesimme, että on uudistuksen aika. Vaikka hopeapajut pari vuotta sitten kaadettiin, tuottavat koivut ja muutama muu kasvi vuosittain sen verran biomassaa, että kompostointi on järkevää ellei välttämätöntä.

Alapäistään jo hieman mädänneet tukitolpat vaihdettiin uusiin kakkosnelosiin, mutta muu lautatavara voitiin käyttää lähes sellaisenaan uuteen rakennelmaan. Tosin lyhensimme hieman jokaista sivua, jotta painoa ei tulisi sisälle yhtä paljon kuin ennen. 

Sään- ja maankestävyyden parantamiseksi muutimme rakennetta tukitolppien ja avattavien laitojen kohdalla, käytimme kehikon kasauksessa aiempaa pidempiä nauloja ja alimmissa laudoissa ruuveja. Taannoinen maatalousnäyttelyostos, uusi akkuporakone-ruuvinväännin, toimi kuin unelma.

Maanantainen pihatyöpäivä oli hikinen. Monta kertaa päivän aikana tyhjensin puolen litran Ukko-Pekka-tuopillisen kylmää vettä, välillä kevyesti vissyllä maustettuna. Hikiseksi tuli tiistaikin, kun kompostiurakan valmistuttua iltapäivän kuumimmilla tunneilla päätin leikata ruohon. Ruohonleikkurin kolmeen kertaan hitsattu työntöaisan alaosa katkesi taas. Se on tapahtunut perinteisesti heinä-elokuun vaihteen tietämissä. Korjauttamisen sijasta, varsinkin kun ammattikoululla ei vielä ole hitsareita paikalla, päätin hankkia uuden. Sellaista ei kotikylän liikkeestä löytynyt, mutta sen sijaan hyvä käytetty sopuhintaan.