Yllättäen vanhoja tuttuja |
Torstai-iltapäivänä
Tampereella parrakas mies tervehti nimeltä kutsuen. Sekunnin verran
raksutti tyhjää, kunnes tunnistin vanhan koulukaverin. Kari oli
liikkeellä vaimonsa kanssa, ja syötiin kolmisin myöhäinen lounas
tai varhainen päivällinen ja muisteltiin asioita
kahdeksankymmenluvulta. Kovin monen vanhan toverin nykytilannetta ei
tunnettu, ja luokkakokouksistakin on jo aikaa.
Tänään
Äkäslompolon marketin ovella miltei törmäsin vanhaan opettajaani.
Hän oli jo aamupäivälenkin tehnyt; me vasta lähdössä ja
matkaevääksi vissyä ostamassa. Ei Pertti koskaan luokanvalvojani
ollut, toisin kuin veljelläni, mutta opetti muutamaa ainetta
joinakin ala-asteen vuosina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti