Roskia ladulla

Hiihdettiin päivälenkki latualueen lounaisiin osaan, Hannukaisiin. Matkaa tuli, Kuertunturin juuren kautta palaten, 35 kilometriä. Voi olla, että kaivoshankkeen myötä Hannukaisen hiihtoliikenteeltään rauhallista ja profiililtaan kohtuullisen haastavaa latua ei enää kovin monia talvia hiihdetä.

Nytkin olisi reittivalinta voinut olla parempi. Lumi oli luistavaa, mutta mäntyjen pudottamia roskia ladulla hurjasti. Useaan otteeseen piti pysähtyä puhdistamaan pohjia.

Mitä kaivokseen tulee, ei liene väärin toivoa, että Talvivaaran katastrofin vuoksi ympäristövaikutusten arviointi tehdään Hannukaisissa tarkalla seulalla. Yhtäältä ymmärrän hyvin niitä paikallisia, jotka kaipaavat kaivoksen tuomia työpaikkoja eivätkä usko, että matkailun kaltainen elinkeino toisi koskaan työtä kaikille tai että kunta kestäisi vain yhden tukijalan varassa. Toisaalta on helppo ymmärtää matkailuelinkeinon harjoittajien huoli kaivoksen kielteisistä vaikutuksista. Sen sijaan en täysin ymmärrä Kolarin uuden kunnanjohtajan visiota matkailusta kunnan ykkösteemana. Jos karhea lappilaisuus - tai täällä ehkä paremminkin meänmaalaisuus - puunataan kiiltokuvaksi, menetetään iso osa siitä kivijalasta, johon Lapin matkailu on alunperin perustunut. Suoraan sanoen en toivo, että edes Äkäslompolosta kehkeytyisi Levin Sirkan kaltainen lappilais-alppilainen epäsikiö.