Valokuvatorstain hevonen

Valokuvatorstai-blogin viikon innoittajana on hevosaiheinen runo. Tavoilleni uskollisena tuon näillekin hevosmarkkinoille kavioeläimen sijasta rautahevon, tällä kertaa Porter-nimisen.

Kuvassa ruokitaan Suomen vanhinta edelleen hengittävää rautahepoa, entisen Äänekosken-Suolahden rautatien veturia nro 1. Tämä yhdysvaltalaisen H. K. Porterin rautaheposiittolassa Pittsburghissa vuonna 1901 varsottu yksilö edustaa 750 mm:n raideleveydellään ja 13 tonnin painollaan lähinnä ponisarjaa. Lämminverinen ei tämä hepo ole, vaan sydämenä sykkii leppoisa märkähöyrykone.

Porter palveli keskisuomalaisia isäntiään uskollisesti aina vuoteen 1966 saakka, sota-aikana tapahtuneen rautatien lakkauttamisen jälkeen vielä pitkään Serlachiuksen tehtaan ratapihan vaihtotöissä.

Porter kuuluu siihen melko suurilukuiseen pienikokoisten rautahepojen heimoon, joka jalostettiin ihmisten suussa lammasten sukuun. Monien muiden vaihtoveturien tavoin tätäkin työjuhtaa kutsuttiin aikanaan Pässiksi, vieläpä Iso-Pässiksi.

Vanhuudenpäiviään rautahepo on viettänyt jo vuodesta 1971 Jokioisten Museorautatiellä, alkuun museoesineenä ja vuodesta 2005 jälleen ajokuntoisena. Kuvassa ollaan lounaishämäläisen kotihaan ulkopuolella, viime elokuisissa rautahepojen kuninkuusraveissa Suomen Rautatiemuseolla Hyvinkäällä. Hyvinkään tapahtumaan Porter matkasi kumipyörillä. Tarina kertoo, että matkan aikana se koki olonsa kovin yksinäiseksi ja vähän pettyneeksikin, olihan sille luvattu kaunista matkaseuraa... Mutta se on eri juttu se.