Suksihuoltoa ja nanohaaveita

Tuntuu siltä, että aurinko ei olisi näyttäytynyt pariin viikkoon. Se, että kireitä helmipakkasia ei ole koettu, on tietysti hyvä asia sähkölämmittäjän kannalta. Eikä keli ole sentään onneksi suojan puolella pahemmin käynyt. Hiihtokelit ovat pysyneet lumisadepäiviä lukuunottamatta melko hyvinä.

Pyhäpäivä oli puolisollani työpäivä, kuten ammattikunnallaan usein on. Jäin kotimieheksi tyhjentämään tiskikoneen ja ripustelemaan pyykit. Ilmalämpöpumppu muistutteli vihreällä vilkkuvalolla suodattimien puhdistusvälin – tässä mallissa kolmisen viikkoa – olevan taas kulunut. Kun suodattimien imuroinnin ja pesun vuoksi laitteesta tuli kytkettyä virta pois, kävin avaamassa ulkoyksikön ja poistin jäät kotelon ulko- ja sisäreunoilta. Laite osaa pitää koneistonsa kannalta tärkeimmät osat sulana omilla lämpövastuksillaan, mutta koteloon pakkasten mittaan kertyvä jää heikentää hyötysuhdetta.

Toisena puuhana oli luistovoitelun uusiminen neljään suksipariin. Edellisestä kerrasta oli jo aikaa, ja viime päivien lenkeillä meno on tuntunut hieman nihkeältä. Pitoalueelle lämmitin ensin pohjavoiteen ja sen päälle Startexin synteettistä violettia.

Illan lenkki osoitti pitoa tulleen laitetuksi turhan säästeliäästi, vain pari ohutta kerrosta Heti ensimmäisen ylämäen jälkeen jouduimme pysähtymään ja lisäämään pitoa. Sen jälkeen matka joutui mukavasti, kun luisto oli hyvä.

Tuli mieleen, olisiko muutama vuosi sitten paljon puhutuista nanosuksista iloa. Ainakin Peltosen ja Karhun suksitehtaat valmistavat sellaisia. Olen kuullut ja lukenut monen moittivan niitä: eivät kuulemma sen paremmin pidä kuin luista. Sellaisiahan olivat pitopohjasukset, kumimaiset multigradet ja mitä niitä oli, kai jo 80-luvulla. Toisaalta jotkut ovat sanoneen niiden toimivan hyvin juuri tällaisilla hieman nollan molemmin puolin olevilla kosteilla keleillä. Asiasta ei taida tulla selkoa kokeilematta itse. Hyvien nanosuksien hinta taitaa jättää kokeilut toistaiseksi mietinnän asteelle.