Lumipöhryä |
Minkä
taakseen jättää, sen edestään löytää. Aamulla en viitsinyt
tehdä lumitöitä. Töihin lähtiessä sade jatkui niinkuin sen oli
ennustettu tekevän koko päivän. Kotiin palattua kolattavaa oli
kertynyt melko paljon, ja työhön oli tartuttava. Lumisadekin hiipui
päivänvalon kanssa samaa vauhtia.
Lumitöiden
jälkeen piti päästä vielä ladulle. Laitoin pitovoiteeksi
tervapohjaista violettia, mikä toimi ihan hyvin. Kotikylän
kuntorata oli pehmeä. Sellainen kuin ladut olivat ennen
koneellisen hoidon aikakautta, joka tällä maankolkalla alkoi
muistaakseni joskus 1970-luvun lopulla. Mutta se, että latu
ylipäätään oli lumisateisen päivän iltana tavallisin suksin
hiihdettävässä kunnossa, kertoo suksimisen suosiosta
ulkoilumuotona. Sekin oli myönteistä, että siteet eivät
aukeilleet omia aikojaan - tuntuu olevan NIS-siteiden ominaisvika
ainakin omissa suksissa olevassa mallissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti