Huoltopäivä

Aamulla poltin ylityötunnin ja alun toista ja vein auton kilometrihuoltoon Hämeenlinnaan. Se etu edellisessä kulkupelissä oli, että merkkihuoltoon ei tarvinnut mennä Valkeakoskea kauemmas. Monesti olen hoitanut huollon vapaapäivänäni ja viettänyt odotusaikaa Linnanniemen museoissa tai kirjastossa.

Tänään otin sijaisauton ja ajelin päiväksi työmaalle vanhaa tietä pitkin. Antoivat ison Mazdan. Tottumuskysymys kai, mutta en erityisemmin pitänyt siitä. Ulkomuoto oli sulava ja pituutta ja leveyttä löytyi. Mutta korkeussuunnassa tuntui ahtaalta, vaikka en ole kovinkaan pitkä. Samaten bensiinimoottori ahkerasti hämmennettävine vaihdekeppeineen vieroksuttaa.

Työpäivän jälkeen noudin oman auton kotiin. Paluumatkareitiksi valitsin Parolannummen tien, jolla vallitsi melkoinen liikenneruuhka. Tammikuussa sotaväkeen menneillä oli valapäivä, ja kuten tilaisuuden luonteeseen kuuluu, omaisia oli tulossa runsaasti seremoniaa seuraamaan. Jonon seisoessa lentokentän puoleiset pysäköintialueet täyttyivät silmissä. Onneksi Puolustusvoimat ei ole ainakaan vielä ulkoistanut Nummen tapahtumapäivien liikenteenohjauspalveluita. Voisin arvata ainakin yhden tahon, jolta he niitä haluaisivat hankkia, jos uskoisivat saavansa hernekeittopalkalla.

Illalla ohjelmassa oli hiihtolenkki pikkupakkasesta huolimatta niin nihkeällä kelillä, että jatko-ohjelmana seurasi uusi luisto- ja pitovoitelu.