Talven varalle

Heti puolenpäivän jälkeen saapui Korkeamäen ja pellon takaa eilen tilaamani koivuklapikuorma. Muutaman kilometrin tuontimatkan rahti sisältyi kuutiohintaan. Se tosin oli noussut viime vuodesta vitosella. Hyvin halkokauppias asian perusteli: tämä kesä on ollut niin kostea, että jokainen toimitettavaksi tarkoitettu erä on pitänyt ajaa lämpökuivurin kautta. Sekin syö energiaa. Itse tavara oli jälleen ensiluokkaista ja nopeasti pinottavaa.

Nyt saamme kelien kylmetessä harjoittaa sitä joidenkin metropolilaisten kammoamaa puun pienpolttoa - se halon halkaisu kun muodikkaimman kaupunkilaistrendin mukaan kai tuottaa ikävämpää jätettä kuin uraaniytimen halkaisu, kun se ihan haiseekin.

Klapikuormaa odotellessa suojasimme viinimarjapensaat rastasverkoilla. Marjojen kypsyminen on siinä vaiheessa, että ne alkaisivat kelvata räkättirosvoille. Sympaattisen näköisiä siivekkäitähän nekin ovat, kuten muutkin rastaat, mutta ajatus olisi hyödyntää herukat mehumaijan kautta ja nauttia pakkasiltojen hiihtolenkkien jälkeen. Syökööt räkätit vaikka kirsikkapuusta, sieltä ylhäältä.

Huomispäivän päivän vaihteeksi kulttuurialan työntekijänä.