Kiinalaisissa tunnelmissa

Oli tarkoitus mennä Turkuun ja herättiinkin ajoissa aamun ensimmäiseen junaan. Mutta ei jaksettu lähteä. Pyhäpäivän säätila toi mieleen viimekuiset kävelyt Beijingin kaduilla.

Eräänä kevätpäivänä reilut kaksikymmentä vuotta sitten dosentti W. Copeland piirsi liitutaululle seuraavan kaltaisen kuvan ja kysyi, mikä se opiskelijoiden mielestä on:

"A sine curve", vastasi joku nokkela.

Sekin, totesi opettaja, mutta jatkoi, että se on Kiinan historian, ja hänen nähdäkseen myös tulevaisuuden, kuvaaja. Maan historia on keskusvallan vuorottaista laajenemista ja supistumista. Maan länsimainen nimi johdetaan lyhytaikaiseksi jääneestä Qin-dynastiasta, jonka valtakaudella meikäläisen ajanlaskun mukaan 221-206 eKr. lukuisat toisiaan vastaan sotineet pienehköt valtiot tilapäisesti yhdistettiin. Kiinalaiset itse kutsuvat maataan nimellä Zhongguo, joka merkitsee Keskustan valtakuntaa.

Tänään Helsingin Sanomissa oli reportaasi puhemies Mao Zedongista. Mielenkiintoista, että lehti kirjoitti hänen nimensä samalla tavalla - Mao Tsetung - kuin niihin aikoihin, kun siinä kerrottiin neekerikansojen tekemisistä.

Hesarin jutussa ihmeteltiin, mikä on kommunistinen puolue, kun kansalaiset joutuvat pärjäämään omillaan, ja koulutus ja sairaanhoito maksavat. Meillä suomalaisilla on kommunismiin tietenkin läheinen suhde viime vuosisadan historiamme käänteiden vuoksi. Mutta väitän, että kommunismi ei ole mitään merkittävää Keskustan valtakuntaa ajatellen. Historian lyhyen keston ilmiöiden katsannossa Maon kaltainen johtaja vain saa kohtuuttoman suuren painoarvon, varsinkin länsimaisessa suurmiehiä korostavassa historiankirjoituksessa. "Sinikäyrällä" hänen valtakautensa oli hetkellinen vaihe käyrän nousevalla osalla.

Kommunismi on Kiinalle suurin piirtein samaa kuin mongolikulttuuri oli meidän ajanlaskussamme 1200-luvulla tai mantšukulttuuri 1600-luvulla. Vierasta mutta tehokasta tuontitavaraa, joka elinkelpoisuutensa osoitettuaan jalostui keskustan valtakunnan johtamisvälineeksi ja siinä ohessa joksikin aivan muuksi kuin mitä se alunperin on syntyseuduillaan ollut. Mao olisi voinut aivan yhtä hyvin olla katsantokannaltaan jesuiitta, fasisti tai vaikka ekoanarkisti. Sillä ei olisi ollut juurikaan merkitystä, kunhan uusi ajattelutapa olisi osoittanut kelpoisuutensa suuren maan hallinnassa. Koska kuitenkin on muitakin mahteja kuin Keskustan valtakunta, historian pyörässä kommunismi sattui osumaan sopivasti kohdalle. Paljon kertonee sekin, että Mao itse ylpeili lukeneensa enemmän kiinalaisten klassisten tekstien Guwen guanzhi -kokoelmaa kuin marxilaisia oppi-isiä. Kuinka ollakaan, Guwen guanzhi koottiin vanhemman suuren vieraan valtiaan eli mantšukeisari Kangxin hallituskaudella 1600-1700-lukujen taitteessa.