Maaseudun ytimessä

Kyllä kai kesällä pitää käydä edes yhdessä paikassa, jossa väkeä on ruuhkaksi asti. Kun ei sellaista kesäkuussa oikein löydetty Beijingistä, valittiin varma kohde ja lähdettiin heinäkuun alkupäivänä Oripäähän. Tai oikeammin Orippäähän, kuten kaksoisgeminaatallinen paikallispuhetapa kunnan nimen lausuu.

Okra-maatalousnäyttelyssä riitti jälleen katseltavaa koko päiväksi. Lihakarjaa ja lypsykarjaa. Sikoja ja lampaita. Rihkamaa ja taas rihkamaa. Uusia koneita, joiden kova tekniikka menee yli ymmärryksen. Vanhoja koneita, joista tunsi nimeltä vain joitain Valmeteja ja "Mörkö-Majurin". Kuvassa on näytöskehässä ylämaalaisemo huhtikuussa syntyneine sonnivasikkoineen.

Puolisoni kanssa olemme ilmeisesti maatalousyrittäjien näköinen pari. Tällä kertaa työnnettiin eteen nippu Pellervo-lehtiä ja kysyttiin, olemmeko eläintilallisia. Eläintilallisia? Söötti emäntä tuonut näytille sikapossunsa? Ei vaan, hyvin kelpasi ja mieluisaa luettavaa ovat.

Syötiin tällä kertaa virallisessa messuravintolateltassa. Uhkea annos kauhottiin lautaselle, oli kyseessä siten liha- tai kasvispihvi. Perunamuusia iso kauhallinen. Sahtiakin maistettiin, hämäläistä, vaikka Varsinais-Suomen ja Satakunnan rajamailla oltiin.

Ostosreppuun tuli kaksi rullaa juuri sitä, mitä hakemaan tultiin, erinomaiseksi havaittua vihreää heinolalaista kasvihuonenarua.

Kotiin ajeltiin pienempiä teitä, Alastaron ja Punkalaitumen kautta. Lähempänä kotia poikettiin Kortejärven lintutornille. Hieno paikka. Katseltiin järven suunnalla joutsenperheen uimaharjoituksia ja pellon suunnalla pyöräpaalaimen työskentelyä.