Tulipalon sammutusta ja hengen liekin virittelyä

Viikolla tuli päivitettyä tulityökurssi. Edellinen kerta oli viime vuosituhannella, ja tulityökortti vanhentui jo viime vuosikymmenen alussa. Työelämä ei korttia ole kysynyt, vapaa-ajan touhutkin aniharvoin. Nyt kuitenkin katsoin eräiden uusien työtehtävien edellyttävän pätevyyden uusimista. Ja jauhesammuttimen ja sammutuspeitteen käytön kertaaminen on aina tervetullutta.

Perjantai meni ITK-messuilla. Tapahtuma taitaa olla paisunut Hämeenlinnan puitteisiin jo liikaa, kun konferenssipaikka ei pysty tarjoamaan suosituille luennoille kuin täpötäyteen ahdettuja pikkuruisia kokoushuoneita. On sääli, jos perinteikäs tapahtuma kaatuu järjestelyjen puutteisiin, mutta en ihmettelisi, jos eräissä pirkanmaalaisissa opetuksen ICT-piireissä haudottu ajatus kaapata tapahtuma Tampereelle ja nykyistä väljempiin tiloihin tulisi jonakin päivänä tapahtumaan.

Visionääriluennolta puuttui tänä vuonna IBM:n edustus, ja jätin väliin. Vaikka virtuaalimaailmoissa tuottajan ja kuluttajan välinen raja häilyy ja kaikki on nykyään crowdsourcing, olisi mielestäni sepillä silti sanottavaa, kun taonnasta keskustellaan.

Päätösluennon piti peliprofessori F. Mäyrä. Etukäteen tuntui, että pelillisyys ja leikillisyys kovasta opetusteknologiasta puhuttaessa ei juuri kiinnosta. Jälkeenpäin totesin, että ennen en ole kuullut osuttavan lähemmäksi sitä, mikä sivustakatsojasta vaikuttaa nykynuorison Internetin ytimeltä. Eikä luento, jossa Huizinga saa suunvuoron, voi olla kelvoton.

Mäyrä piti nettikeskustelua perusluonteeltaan viestinnän faattista funktiota, eräänlaista kantoaaltoa, toteuttavana jutteluna juttelun itsensä vuoksi. Joku kirjailijana itseään pitävä, jonka sukunimi mieleen ei jäänyt, kritisoi blogeja juuri tästä niihin aikoihin, kun blogigenressä vielä oli jotakin uutta kritisoitavaksi. Mäyrän mukaan itsetarkoituksellisen jutustelun vaihtoehto verkossa on lähinnä poeettinen, esteettistä mielihyvää tuottava, viestintä. Eli kovin syvällistä ei verkossa ole tarjolla kuluttajalle tai tehtävänä tuottajalle. Mutta jos verkkoviestintää ajatellaan freudilaisittain tukahdutetun energian purkamiskanavana ja yhdistetään siihen uudemmat ajatukset, joiden mukaan huumorin oleellisin piirre on yhteensopimattomilta näyttävien ilmiöiden yhteensovittaminen ja huumorin vaativan molempien osapuolten hyväksyntää sen sääntöjen suhteen, ollaan nähdäkseni nettimeemien, Internet-kulttuurin mitä tyylipuhtaimpien ilmentymien, syntysijoilla. Varsinkin, jos Mäyrän tulkintakehykseen yhdistetään vielä kristevalainen intertekstuaalisuuden käsite ja käsitellään nuorten Internetin käyttöä tämän kautta, on opettaja valmis kohtaamaan diginatiivit "like a boss".

Rohkenen väittää, että ammatillisessa koulutuksessa "kahden kilon siian" tapaisen - tietenkin kulloinkin ajankohtaisen; esimerkki on jo vanha - sisältöpiirteen tuominen catering-alan opetukseen tai "kahden litran OHC-turbon" tuominen autoalan opetukseen olisi ICT-pohjaisen pedagogiikan tehokäyttöä suuremmassa määrin kuin "älytaulut" tai "aipädit", joiden kanssa opettajan ensimmäinen kysymys on usein "Miten tätä käytetään?" ja sitten mahdollisesti "Mihin tätä käytetään?" ja jotka aktivoivat enemmänkin kauppiaiden kuin opiskelijoiden aivoja.

Lauantaina pantiin alulle Museoveturiseuran talkookausi veturitallilla.