Pilvilinnoja Turussa

En muista, että sitten pääsiäisen 2001 olisi kotipihassa joutunut lumitöihin kalenterin näyttäessä huhtikuuta. Nyt pääsi ja vieläpä kahdesti vuorokauden sisällä. Aamuherätys neljältä takasi, että lumet tuli kolattua ennen kuin P904 lähti viemään Turkuun. Pian Humppilan jälkeen lumipeite oheni ja kaupungissa ehti sulaa päivän mittaan.

En pitänyt kiirettä kävellessä päivän työtehtäväpaikalle yliopiston nurkille. Salin ovella erään toisen samaan aikaan saapuneen kanssa ihmettelimme, olemmeko todellakin ensimmäiset. Kurkistus sisälle kertoi, että oltiinkin viimeiset. Tilaisuuden alkua oli aikaistettu tunnilla. Hyvä sinänsä, että lopetettiinkin tuntia aikaisemmin, mutta aloitusajan muutoksestakin olisi ollut mukava saada tieto.

Päivän teemana valtiovarainministeriö esitteli JulkICT-strategiaansa. Virkamies myönsi poliittisen ohjauksen merkityksen siinä, että ensin säädettiin laki, asetuksia ei ole edes valmistelussa, mutta kovalla tohinalla ollaan yhtäaikaisesti luomassa ja jalkauttamassa strategiaa. Toimintajärjestys on mielenkiintoinen niin perinteisen lainsäädäntöjärjestyksen - jossa lakia on tapana täsmentää asetuksella - kuin johtamisoppienkin - joissa käytännön toimi, kuten lainsäädäntötoimi on tapana perustaa strategiaan - näkökulmasta. Tämä ei kuulu niihin kysymyksiin, joissa media nousee uutisoimaan poliittisesta ohjauksesta.

Ministeriö on tilapäishajasijoittanut työvoimaansa pääkaupungista maakuntiin ja viimesyksyisestä Helsingin tilaisuudesta oli päästy jo ilmakehään saakka. Matka käytännön tasolle on vielä pitkä.

Strategian tarkoitus on erinomainen. Terveydenhuollon tietojärjestelmien yhteentoimimattomuusongelmat ovat päässeet uutisiinkin. Pienemmässä mittakaavassa sama ongelma on koulujen tietojärjestelmissä: esimerkiksi toisella asteella opiskelijoita rohkaistaan kokoamaan tutkintonsa useiden eri oppilaitosten tarjonnasta, mutta ammattialastaan varminkin koneenasentaja suorittaa latinan kurssin klassillisessa lukiossa ennen kuin tieto opintojakson alkamisesta siirtyy lukion järjestelmästä ammattikoulun opiskelijahallintajärjestelmään. Vähäisin ongelma ei ole se, että muutama iso yritys on saanut toimintaa lamauttavan kuristusotteen niin kuntien tietojärjestelmistä kuin rahakukkarostakin. Ei, kuluttajakäytössä paljon parjattu Microsoft ei kuulu näihin, se on pikkukonna tässä pelissä. Toiminnanohjausjärjestelmistä on tullut nimensä veroisia. Niiden viat ja puutteet määrittävät, miten kunnassa toimitaan.

Konkreettisimpiin toimenpiteisiin kuuluu kokonaisarkkitehtuuri. Se on kuitenkin repäisty irti alkuperäisestä enemmän tai vähemmän tietotekniikkapainotteisesta viitekehyksestään kattamaan lähestulkoon kaiken julkisen sektorin tai ainakin sen johtamiseen liittyvän toiminnan. On siis keksitty uusi laadunhallintajärjestelmä, jonka käyttöönotto jossakin vaiheessa on lähestulkoon pakollista. Ei puhettakaan siitä, että omia laadunhalintajärjestelmäpakkojaan kuuluttaneet ministeriöt ohjeistaisivat sektorinsa toimijoita kokonaisarkkitehtuurin pariin. Ei, vaikkapa koulutussektorin viranomaisen täytyy ylläpitää yhtä laadunhalintajärjestelmää opetus- ja kulttuuriministeriötä varten ja toista valtiovarainministeriölle. Ei mitään uutta auringon alla, olihan Itämaan pienissä linnoissakin omia saleja kuninkaalle, kuningattarelle ja ritareille. Työllistävä vaikutus tällä kaikella on niin ministeriö- kuin viranomaistasoillakin. Pienenä vinkkinä korkeakouluista lähivuosina valmistuville julkisen sektorin töihin haluaville: kokonaisarkkitehtuurin edes teoreettinen tuntemus voisi olla kova sana ansioluettelossa. Nykykatsannon mukaan ei ole oikeastaan väliä, minkä substanssialueen tuntija varsinaisesti on ja eiköhän kokonaisarkkitehtuuria valottavia kursseja löydy informaatiotieteellisistä tiedekunnista. Jos valtiovarainministeriön visio toteutuu, kokonaisarkkitehtuuria rakennetaan vuoteen 2015 mennessä sosiaalitoimesta museotoimeen ja ulkoalueiden kunnossapidosta erikoissairaanhoitoon.

Kunnon seminaariin kuuluu aina työpaja. Ennen niitä kutsuttiin ryhmätöiksi. Joskus pitäisi varautua työpajaan lainaamalla varustus veturitallilta. Toisten asetellessa kannettaviaan ja tablettejaan ottaisi repusta pajavasaran: "Joko aletaan töihin?" Noin kolmenkymmenen hengen joukko jaettiin työryhmiin perinteiseen tapaan luku neljään -tyylillä ja koska turkulaiset eivät osaa laskea kuin kolmeen, meitä jäi nelosryhmään vain kolme: kaksi hämäläistä ja satakuntalainen. Ryhmämme omaksui yhdeksi päätehtäväkseen saada kirjurinamme toiminut ministeriön virkamies vakuuttumaan ja vakuuttamaan esimiehensä ja poliittiset ohjaajansa haja-asutusalueiden oikeiden laajakaistayhteyksien - ei pelkästään 3G-härveleiden - välttämättömyydestä sähköisen asioinnin edistämisessä.

Tutussa kannattaa käydä, kun kotiinpäinkin pääsee pikajunan mukavilla penkeillä. Ainoa puute on sähkö. Onneksi tietokoneen akku tuli ladattua työpäivän aikana. Kannattaa siellä käydä siksikin, että väki on silmiinpistävän ystävällistä. Tai ainakin korvinkuultavan. Syystä tai toisesta pidän länsimurteista. Sitten viime syksyn kahden kulttuurikeikan ei kaupungissa ole tullut käytyä.