Vastatuuleen

Pari päivää on Meänmaalla tuullut ja tuiskuttanut. Hiihtolenkki on silti kuulunut päiväohjelmaan. Tänään lähdettiin liikkeelle jo yhdeksältä, mutta lumipyry ehti kiusata suurimman osan matkaa. Metsän suojassa oli hyvä hiihtää, mutta soilla ei latua näkynyt. Ihan paras idea ei ollut paluumatkalla nousta Kellostapulinkurun reitille: mitä korkeammalle päästiin, sitä kovemmaksi kävi tuisku. Kovin monia muita ei reitille ollut lähtenyt toteamaan, että suksissa olisi saanut olla leveyttä tavanomaista latusuksea enemmän. Jälkeenpäin kuultiin radiosta, että myrskypuuskat tuntureilla ovat vähitellen laantumassa.

Toisaalta lasku Kesänkijärven päähän sujui pehmeän turvallisesti. Minun on tunnustettava, että en ole koskaan lasketellut, mutta verkkaisessa vauhdissa kävi mielessä, että telemarkia voisi olla hauska kokeilla. Ehkä sitten joskus, jos tavallinen hiihto täällä alkaa kyllästyttää. Iltapäivällä pyry taukosi pariksi tunniksi ja käytiin jalkaisin kylällä kaupassa.