Kiloittain koulutusmainoksia roskakoriin

Pitkin alkuvuotta on sähköpostiin tipahdellut tasaiseen tahtiin koulutusmainoksia. Vaikka Google ei ainakaan virallisesti vielä ole ehtinyt kovin paljon laverrella itse kunkin Google-tilin käyttäjän kiinnostuksenkohteista, löytävät mainostajat uhrinsa ihan perinteisinkin konstein. Jos olisi varakas, olisi tarjontaa heittäytyä vaikka kokopäivätoimiseksi opiskelijaksi. Ja jos olisi oikein rikas, niin päivänsä, viikkonsa ja kuukautensa voisi täyttää sellaisilla koulutuksilla, jotka ahkerimmin mainostavat. Paljon tarjotaan kursseja johtamiseen, lainsäädäntöön, turvallisuuteen tai tietotekniikkaan ja ne ovat yleensä hintavia. Toissapäivänä postilaatikkoon tuli piristävän erilainen koulutustarjous, naapurikylän kansanopistossa järjestettävälle butoh-tanssikurssille. Puolisoni sai samaisen mainoksen ja päättelimme, että kohderyhmäksi oli valikoitunut kesäisillä taiji-kursseilla käynyt väki. Mutta nyt ei ole tanssin aika.

En ole juurikaan rasittanut työmaan budjettia maksullisilla koulutuksilla. Pedagogina olen sen verran vanhakantainen, että en usko täsmäkoulutusten pystyvän juuri koskaan tarjoamaan sellaista osaamista, mille olisi käyttöä työelämässä. Päivä, jonka aiheena on rastikoulutus aiheena kaikki mahdollinen kaikkein ajankohtaisimmasta ja tärkeimmästä asiasta, varusteena pikkutakki, suorat housut ja kannettava tietokone, unohtuu nopeammin kuin lasku ehtii ostolaskujärjestelmään.

Omassa täydennyskouluttautumisessani en ole rasittanut työmaan kassaa maksullisilla kursseilla, vaan suosinut hinta-laatusuhteeltaan erinomaisia avoimen yliopiston opintoja. Perusopintokokonaisuus - vanhan laskutavan mukaan yleensä 15 opintoviikkoa, opintopisteinä jonkin verran enemmän - aiheesta kuin aiheesta menee jo reilusti täsmäkoulutuksen ulko- ja yläpuolelle ja tarjoaa jo valmiuksia opitun soveltamiseen ja tehokkaaseen omatoimiseen tiedonhankintaan ja analysointiin. Tai sitten olen vain hidas oppimaan ja tarvitsen vuoden siinä, missä toisille riittää päivä tai pari.

Alkuvuoden olen onnistunut lintsaamaan kaikenlaisesta opiskelusta. Keväällä on kyllä osallistuttava pariin lyhytkurssiin, jotta muodollisuudet saadaan kuntoon. Julkisoikeuden perusopintokokonaisuus tuli valmiiksi joulun alla, eikä sille ollut tarjolla jatkoa lukuunottamatta yksittäistä työlainsäädännön kurssia. Aihe on mitä tärkein, mutta aikataulullisesti olisin joutunut jättämään puolet luennoista väliin. Toisella kertaa sitten. Se hyvä puoli opiskelemattomuudessa on, että huomenna alkavalle lomareissulle ei tarvitse ottaa oppikirjoja mukaan. Viime talvena iltalukemisena oli vero-oikeutta, eikä unentuloa tarvinnut kauaa odottaa.

Jos olen ollut laiska opiskelemaan, olen ollut myös laiska matkustamaan junalla, VR:n juhlavuodesta huolimatta. Kaksi kuukautta vuodesta on takana, ja vasta nyt istun IC²:n penkillä. Työmatkoja on alkuvuoteen sattunut kokonaista kolme: Urjalaan täytyy mennä omalla autolla, samaten Ikaalisiin, ja Tampereella piti käydä kesken päivän linja-autolla. Nyt on vaihteeksi suuntana Helsinki, siellä vanha työväentalo ja aiheena Opetushallituksen infopäivä tutkintotoimikunnille. Ja huomisiltana lähdetään paikkaamaan junamatkailun vähäisyyttä.