Pehmeää latua, tuuleton tunturinylitys ja lappilaista gourmetia

Hiihtokelissä ei tänäänkään ollut kehumista. Uutta lunta ei yön aikana ollut tullut paljoa eikä tuulikaan haitannut. Mutta nollan yläpuolelle kohonneen lämpötilan ja hiihtointoa puhkuneiden lomailijoiden yhteisvaikutus sai Ylläsladut haiskahtamaan liiaksi tavanomaisilta Finlandialaduilta. Pehmeää ja raskasta. Ikävintä pehmeässä lumessa on, kun se pakkautuu siteiden väliin ja avaa ne vähän väliä. Tässä suhteessa vanhat profiilisiteet olivat nykyisiä NISsejä paremmat.

Kun suunnattiin Latvamajan taukopisteeltä pohjoiseen, alkoi hiihto helpottua. Suurin osa suksikansasta haluaa lykkiä lähempänä kyliä, jolloin hiukan etäisemmät ladut pysyvät kovempina. Siksi toiseksi Lainiotunturi ja metsä tarjosivat lumelle varjon suojaa.

Takaisin päin tultaessa Kotamajan isossa laturisteyksessä riitti taas väkeä. Oli hyvä idea valita paluureitti kylään Kukastunturin yli. Siellä latu oli kovaa ja maisemat kauniit, kuten tavallista. Tykkylumisia puitakin oli silmille tarjolla. Eikä edes tuuli kiusannut, vaikka ylhäällä oltiinkin.

Illalla päätettiin lähteä ulos syömään. Matkailukylissä riittää tarjontaa, mutta ajeltiin Kittilään saakka ja päästiin poikkeamaan samalla reissulla oman keskusliikkeen marketissa. Siksi toiseksi Tomato-niminen maahanmuuttajien ylläpitämä paikka edustanee aidompaa nykylappilaista kulttuuria kuin kliseiden päälle rakentuvat matkailijarysät. Yhtä hyvää oli kuin kotipuolessa.