Melkein kaltiokylvyssä

Viikko on ollut perinteinen työviikko lomailumaisemissa ja -tunnelmissakin. SAKU ry:n ammatillisen koulutuksen kevätseminaari on tarjonnut tiukkaa ajankohtaista asiaa aamuisin ja iltaisin, ja väliin on jäänyt järjestön luonteen mukaisesti kelpo tovi hiihtolenkille, laskettelulle, lumikenkäilylle tai mikä kutakin on miellyttänyt. Hiihtokelit ovat olleet selkeästi viimeviikkoista parempia, kun öiset lumisateet ovat loppuneet eikä suojakeli ole päivisin möyhentänyt latua. Kun ruuhkaisimmilta kylien lähiladuilta suuntaa hieman syrjemmälle, tilaa ja avaruutta riittää.

Keskiviikkolenkillä tehtiin matkaa ja pidettiin vähän vauhtiakin. Ainakin sen verran, että mukana olleet vesipullot tyhjenivät odotettua aiemmin. Ei hätää, onhan Karhunkota vielä edessä ja siellä lähde, ajattelin. Polkukin oli tallattu ladun varresta, ja lähdin ammentamaan vettä pulloon. Vesi oli syvemmällä kuin viime vuonna ja kaltion reunoilla paksusti lunta. Niinhän siinä kävi, että lumipenkka petti alta. Onneksi refleksit olivat sen verran hereillä, että kuperkeikka taaksepäin pelasti kylmältä kylvyltä. Taukoa viettäneillä ruotsalaishiihtäjillä oli hauskaa. Ensi kerralla en järjestä yleistä kansanhuvia, vaan otan porkan sondiksi.

Torstai-iltana käytiin kuuntelemassa luontokeskuksella dosentti Y. Norokorven esitelmää pohjoisen luonnon muutoksesta. Auditorio oli lähes täynnä, eivätkä luontoillan kuulijat varmasti pettyneet. Harvemmin kuulee yhtä kompaktia ja kiihkottomasti esitettyä pakettia paljonpuhutun ilmastonmuutoksen ilmenemismuodoista. Mielenkiintoinen oli Norokorven esittämä geologian tutkimustuloksiin perustuva huomio siitä, miten pohjoisten alueiden lämpötila on kauan sitten ollut paljon korkeampi kuin mitä ilmastonmuutoksen tuomiopäivänprofeetat ennustavat nyt tulevaksi, mutta silloin lämpeneminen tapahtui vähitellen satojen, jopa tuhansien vuosien aikana. Nykyiseen noin sadassa vuodessa tapahtuneeseen ja viidessäkymmenessä vuodessa kiihtyneeseen lämpenemiseen luonnolla ei ole ollut aikaa sopeutua. Kettu on jo syrjäyttänyt naalin, ja hallamittari nakertaa koivikkoa samaa tahtia kuin edellytykset puurajan nousulle paranevat.