Väsähtänyttä Finlandiaa

Finlandiahiihtäminen ei ole enää muutamaan vuoteen tuntunut hiihtokauden kohokohdalta. Sen paikan on ottanut pohjoisen reissu. Hyvin hoidetuilla tunturiladuilla on miellyttävämpää lykkiä kuin massatapahtuman jauhamalla uralla. Täytyy sanoa, että aamulla ei suuremmin olisi huvittanut lähteä ajelemaan Päijät-Hämeeseen. Lähdin kuitenkin.

Puolisoni teki keliin nähden järkipäätöksen ja jäi kotiin. Ei tämä pahimpia kelejä ollut, ei lähellekään, mutta todennäköisesti en olisi saanut hänen suksiaan pitämään. Voidepesät on mitattu ja merkattu, mutta kun suksien päällä on tehopainosuhteeltaan kova pakkaus, on pitoa vaikea löytää tällaisella uuden lumen kelillä.

Ajantasainen tarkka sääsanoma oli saapunut aamulla velimieheltä Lahdesta, kuten aina - kiitokset. Omien suksieni pidoksi laitoin alle Startin tervapohjaista -3 ... 0^oC:n tervapohjaista ja päälle -6 ... -2 ^oC:n synteettistä. Minulla se kyllä piti. Luisto olikin sitten heikompaa. Pakkaskelin sininen oli jo lähtökohtaisesti väärä, mutta yleensä se on toiminut luotettavana yleisluistona. Huonoa luistoa valittelivat sellaisetkin, joilla varmasti oli oikeat aineet pohjissa.

Sen sijaan ladut pysyivät tällä kertaa ehjinä. Viikolla ollut suojakeli ja sen jälkeinen pakkanen taisivat auttaa. Puuroksi mennyt ladunkuvatus on vihoviimeinen hiihdettävä. Kuvassa ollaan vielä alkumatkassa: hyvävoimaisia hiihtäjiä saapuu noin yhdeksän kilometrin päässä lähdöstä juotavaa ja pikkupurtavaa tarjoavalle Messilän latuasemalle. Mehutäydennys on tarpeen, koska pian alkavat vaativat nousut kohti Tiirismaata.

Lyhyen matkan, 32 kilometrin, taittaminen ei pitäisi olla raskasta, mutta se vain oli. Huonoa harjoittelua ilman yhtäkään pidempää lenkkiä. Aikatavoitteeni saavutin, eikä se ollut edes vaikeaa. Nimittäin kolmen tunnin hiihtoajan ylittäminen. Olen innostunut parin vuoden jälkeen täyttelemään Reserviläisurheiluliiton kuntokorttia, jossa vähintään kolmen tunnin liikuntatuokiosta saa täydet kolme pistettä. Ei Lahteen saakka kannata lähteä kahden pisteen suoritusta hakemaan :-)

Tutkailin huvikseni hiihdon verkkosivuilta menneiden vuosien hiihtoaikojani. Koskaan en ole mennyt kovaa, mutta en läheskään aina tämänpäiväistäkään vauhtia. Kunto tai tahto ei taatusti ollut nyt taustalla, vaan ensiksi ehjä latu ja toiseksi sopivan tasavauhtisiin hiihtoletkoihin mukaan pääseminen.

Kuvia vuoden 2012 Finlandia-hiihdosta.