Pakkaspäivän työmatka-autoilua

Niin julkista liikennettä kuin suosinkin, työmatka toiselle puolelle maakuntaa piti tänään tehdä omalla autolla. Muuten olisi mennyt koko työpäivä eikä riittänytkään.

Kaupungintalon kollegan kanssa päätettiin tehdä logistinen järkiratkaisu ja mennä yhdellä autolla. Kolmostietä matka taittui reilusti ennakoitua nopeammin. Syystä tai toisesta minulle on jäänyt muistikuva, että lapsuudessa olisi usein ajeltu tuolla suunnalla. En tosin pysty kiinnittämään muistikuvaani kuin pariin kolmeen reissuun. Useimmat matkat kun suuntautuivat itään päin. Johtuisiko siitä, että Ylöjärven televisiotornin vilkkuvalo oli kerrostalon ylimmässä kerroksessa monena iltana viimeinen katsahdus ulos ennen nukkumaanmenoa. Tai muistikuvasta, miten hassulta näytti tehtaan katolla tuttu pakastepussilogo tien päältä katsottuna ne pari kertaa ohi mennessä.

Tehdas oli vielä pystyssä ja logokin katolla - tuli huomattua, kun eksyimme huolimatta kotona tulostetusta Google-kartasta. Ajettiin parkkiin ja turvauduin ensimmäistä kertaa elämässäni autonavigaattorinkorvikkeeseen. Minulla on ollut jo pitkään uskollisen S60-alustaisen matkapuhelimen kaverina GPS-vastaanotin ja puhelimessa asennettuna vanha Navicoren ohjelmisto. Kartat olivat kuuden vuoden takaa, mutta perille löydettiin heti.

Paluumatkalla keskusteltiin Lapin matkoista. Luulin pääseväni hämmästyttämään lentokoneenhylkybongailulla. Siihen saakka, kun matkatoveri kertoi sukellusreissuistaan Tirpitzin jäänteillä.