Yliannostus sosiaalista mediaa

Aulangolla vietettiin jo kaksikymmenvuotisia perinteitä kantavia kesäyliopiston järjestämiä ITK-päiviä. Löysin tapahtuman vasta kaksi vuotta sitten, kun tamperelaiset raahasivat sinne esitelmöimään. Sittemmin olen ollut mukana niinkuin pääosa muistakin osallistujista, oman työnantajan piikkiin osana yleisöä.

Lähdin matkaan polkupyörällä, mutta vaihdoin teräspyörin kotikylän rautatieasemalla. Ensiksi suunta pohjoiseen ja junanvaihto Tampereella, kun sille suunnallekin oli junanvaihdon välissä hoidettavaa asiaa. Pieni koukkaushan tuo oli verrattuna vaikkapa kiskoliikenteen harrastepiireissä edelleen hyvin muistettuun pikareittiin Helsingistä Lohjalle Toijalan kautta.

ITK:ssa puhuttiin paljon sosiaalisesta mediasta. Kuten Dicole Oy:n nokkamies kysyi, voiko olla olemassa epäsosiaalista mediaa. Olisin valmis upottamaan koko "sosiaalinen media" -käsiteparin otinsangalliseen vesisankoämpäriin yhdessä CD-levyjen kanssa, koska jo jälkimmäinen osa "media" sisältää vuorovaikutuksen. Media on monikkomuoto latinan toisen deklinaation neutrisukuisesta substantiivista medium, -i, joka vaikkapa A. V. Strengin perusteellisen latinalais-suomalaisen sanakirjan mukaan tarkoittaa monenlaisia asioita keskivälistä julkisuuden ja yhteisen hyvän kautta aina julkiseen tiehen. Sosiaalisen kantasana, ensimmäisen deklinaation feminiininen socia, -ae tai vastaava toisen deklinaation maskuliinisukuinen socius, -ipuolestaan voi olla vaikkapa osallinen eli niinikään välissäoleva tai liittolainen eli yhteisen hyvän edistäjä.

Se sanoilla saivartelusta. IBM:n esitelmöijä puhui siitä, miten Web 2.0 – mitä se sitten olikin (itse kadotin konkreettisen idean kai jo joskus ennen viime vuosikymmenen puoltaväliä, kun sinänsä varsin ymmärrettävän web service -konseptin rinnalla ryhdyttiin puhumaan ylihienoilla käsitteillä) – muuntuu muotoon Web² tai "Smarter planet". Perusajatus on jälleen mitä ymmärrettävin. Siinä, missä Web 2.0 on ollut bloggaamista ja naamatuntulkintaa tai parhaimmillaankin reaaliaikaista visertelyä, Web² valjastaa käyttöön erilaisiin päätelaitteisiin integroidut sensorit kameroista satelliittipaikantimiin ja sykemittareista mikrofoneihin. Esimerkiksi jos suomalaisten hälytysten urkkiminen Tilannehuoneessa tai junien kulkutietojen tutkiminen on Web 2.0:aa, niin kulkuneuvoihin sijoitettuihin radioteitse välitettäviin tunnisteisiin pohjautuva merenkulun seuranta Marinetrafficissa tai tutkaan tuijottelu Flightradarissa ovat Web²:ta.

Verkon ja havainnollisten käyttöliittymien kautta tietoa välittäviä sensoreita on jo pitkään käytetty tuotannollisessa toiminnassa navetoista tehtaisiin. Mullistava uutuus tästä näyttää tulleen siinä vaiheessa, kun trendinhaistelijoiden etujoukko on ehtinyt maatalonisäntien ja tehtaantyöläisten saappaanjälkiin.

Sensorin kantasana on muuten kolmannen deklinaation maskuliinisukuinen substantiivi censor, -is. Sensorit, historiallisen lausuntatavan mukaan oikeammin kensorit, olivat määräajaksi valittuja korkeita virkamiehiä, jotka määräsivät veroista ja valvoivat hyvien tapojen noudattamista. Web², vestigia terrent?

Salaliittoteoriat sikseen. Bloggaaminen on varmasti vanhanaikainen tapa osallistua vesisankoämpärin kantamiseen. Se on vähän kuin pumppusuutindieselautolla ajaminen. Ei muodikasta, mutta helppoa, koeteltua ja toimintavarmaa.