sunnuntaina, huhtikuuta 18, 2010


C 555 6003.01 käsisekoitus BK1 760, LA2 600, RE1 2320


Otsikossa pitäisi olla yksi veturinvihreän maalin kaava. Tosin kyseessä on sellainen tuote, joka ei liituuntumatta kestäne kovin kauaa sään armoilla. Tämä muistomerkki kaipaa ylleen jotain muuta kuin Miranolia. Ammattikoulun pensselisetien – ja erityisesti pensselitätien, pintakäsittelyala kun on jo kauan ollut tyttöjen kansoittama – pitäisi aloittaa työ pikapuoliin. Viime päivinä radioaallot ovat kuljettaneet tiheästi asiaan liittyviä viestejä rataverkon ensimmäisen linjaradio-osuuden pituudelta. Toijalasta Haapamäelle ja päinvastoin ei tosin ole viestitelty VHF-alueella - niin hyvin kuin tuo rautatieliikenteen poistuva tekniikka museoalaan soveltuisikin - vaan arkisesti matkapuhelimella.

Ei ollut huono idea lämmittää uunia eilen. Yö oli kylmä, ja räntää tiputteli vielä aamulla. Kotipihasta veturitallille ei ole kuin pari kilometriä, mutta mukavuudenhalu meinasi voittaa. Jätin kuitenkin auton talliin ja menin polkupyörällä.

Ei tallilla varsinaista tekemistä ollut. Kunhan käväisin katsomassa, kun pääsiäisen jälkeen en liene käynyt. Vedin miehistöhuoneen yli 120 vuotta tikittäneen seinäkellon ja vaihdoin lähes yhtä vanhaan päättymättömään kalenteriin oikean päivämäärän. Talkookausi pitäisi aloittaa ensi viikonloppuna. Ilkka oli jo eilen sopeuttanut vaunun sisälämpötiloja vuodenaikaan nähden kohdalleen.

Sunnuntaipuuhat jatkuivat kotipihassa. Jos helmikuisen luonnonmukaisen männynharvennuksen viimeiset jäljet tuli eilen siivottua maasta, tänään poistin ne puusta. Lukuunottamatta ylintä oksantynkää, johon tikkaiden ja sahan jatkovarren yhdistelmäkin oli liian lyhyt. Naapurin Jussi tuli toimiensa lomassa juttelemaan. Oli ollut pohjoisessa hiihtämässä. Pehmeillä liistereillä kuulemma oli pärjännyt vielä hyvin. Kotipihassa on aina mukavaa, mutta en voi kieltää, ettei Karilan ja Äkäslompolon kaltaisten paikkanimien mainitseminen saanut herätettyä hienoista kaipuuta toisaalle.

Ei kommentteja: