Sumuisia jäärännejä laskemassa

Kuullun perusteella jäi mielikuva, että Finlandia-hiihto oli tänä vuonna pettymys monelle. Koko maassa on saatu pitkästä aikaa nauttia oikeasta talvesta, ja juuri hiihtoviikonlopuksi sattui suojakeli. Hiihtotapa piti olla perinteinen, mutta neljätuhatta suksiparia, moni niistä lipsuva, jauhoivat ladun uraksi, jolla toimiva etenemistapa oli jokaisen itse keksittävä välineet ja voimat huomioiden. Pitkämatkalaiset kärkeä lukuunottamatta joutuivat kärsimään ladunpuutetta koko matkan. Meillä lyhytmatkalaisilla oli yhdellä reittiosuudella hiukan helpompaa.

Puolisoni ja minä olimme laittaneet pohjiin luistoksi violettia -1 … -7 ^oC -kelialueen voidetta ja pidoksi uudelle lumelle soveltuvaa ongelmakelin eli +½ … -½ ^oC:n tervapohjaista purkkivoidetta, Startia molemmat. Luisto oli hurja, ja pitoakin löytyi olosuhteisiin nähden edes nimeksi. Mutta kun latua ei ollut, ei hiihtäminenkään tahtonut luonnistua. Lykittiin paljon tasatyöntöä, mikä kävi raskaaksi Salpausselän maastoissa. Alamäet taas luistivat turhankin vauhdikkaasti. Maaliintulo hiihtostadionilla sujui hyvän luiston ansiosta melkein kuin televisiossa.

Huoltopisteillä maistui lähinnä urheilujuoma. Muu tarjonta jäi vähälle hyödyntämiselle. Kotiin päästyä haettiin energiatankkaus Iskhmetiltä.

Kamerakin oli reissussa mukana, mutta paristoissa ei riittänyt virtaa edes nollakelillä kuvaamiseen. Yön olivat latauksessa, joten taitaa olla aika vaihtaa kokonaan.