Aurinkoa, tuulta ja pakkasta

Päivä oli kaunis, eikä pakkanenkaan mittarin mukaan ollut kova. Mutta kylmältä suunnalta puhalsi sen verran lujasti, että ulkoilukeli ei ollut parhaimmillaan. Puolisoni ja minä kävimme Kylmäkoskella suksimassa alkuiltapäivän auringossa. Saunalenkkiin saakka ei haluttu jättää, kun illaksi oli ennustettu huononevaa säätä. Ei siellä kylmä tullut, jos ei juuri hikikään. Uudet nahkakintaat olivat hyvä käsinevalinta.

Latu oli melko tuore mutta aukeilla paikoilla puhaltunut peittoon. Paikoin taas näkyi sorkanjälkiä yöllisten latu-urankäyttäjien jäljiltä. Kovin monia muita hiihtäjiä ei näkynyt, mutta paikallisen urheiluseuran aktiiveita talkoili majaremontin kimpussa.

Vuodenvaihteen tienoilla Maaseudun Tulevaisuudessa ennakoitiin, että kotimaista kiinankaalia riittää kaupoissa helmikuulle saakka. Nyt täkäläisten kauppojen hyllyltä on jo kadonnut luomukiinankaali. Sääli, koska se oli niin maultaan kuin säilyvyydeltäänkin erinomaista. Tavallista kotimaista sentään löytyi. Ja hintavaa tomaattia.

Uuniperunoiden kyytipojaksi kokeiltiin salaatti kiinankaalista, kikherkeistä ja suolakurkusta. Voi kuulostaa oudolta, mutta oli aika hyvää, varsinkin balsamiviinietikka kastikkeenaan. Ja jälkiruoaksi appelsiiniriisiä.

Saunan jälkeen on lämmitetty uunia. Jos yltyvä tuuli tuo muassaan sähkökatkoja, onpa ainakin klapilämpöä valmiiksi varattuna.