Päivä Sotkussa

Aamulla poimin Ilkan kyytiin ja suuntasimme Parolannummelle. Vanhassa sotilaskodissa järjestettiin vuotuinen seminaari. Eversti luennoi piirtoheittimen tuella, majurit ja kapteenit käyttivät Powerpointia.

Sotaväessä ollaan nykyään avoimia. Lähes puolitoistasatapäinen joukko kuuli asioita, jollaisista tuskin olisi yleisesti luennoitu kaksikymmentä vuotta sitten. Kuultiin mekanisoidun taisteluosaston kokoonpano ja käyttöperiaatteet. Muistelisin, että omana armeija-aikanani sanottiin, että alokkaan ei pidä Vekka-bussissa ääneen puhuvan edes BTR-60-kuljetuspanssarivaunujen teknillisistä ominaisuuksista. Nyt kuulimme muunmuassa, että kolmisen vuotta sitten jalkaväkimiinoja korvaamaan hankittiin tuulimyllyjen juurelta 22 kappaletta raskaita raketinheittimiä, joiden ammunnanhallintajärjestelmän alabamalainenkin kykenee ymmärtämään mutta jotka eivät kuitenkaan päässeet täyttämään tehtäväänsä, kun tytärammukset Ottawassa kiellettiin. Piti korvata jalkaväkimiinat, mutta saatiin ase, joka ampuu panssarimiinoja kolmen peninkulman päähän, tiivisti muuan osallistuja. Edessä istunut ja ahkerasti papereihinsa kirjoitellut keksi kysymyksiä, joihin ei vastattu.



Muonituskeskuksessa tarjottiin perunamuusia ja makkaraa. Täytin lautaseni ensinmainitulla, makkarasta kun en pidä.

Aamulla on luvassa vesitystä. Haapamäelle matkaavan roikan pitäisi olla täällä viideltä.