Lumivallit kasvussa

Pihalle lumitöihin heti aamuviideltä. Silti meinasi tulla kiire töihinlähdön kanssa. Töistä palatessa odotti päivän aikana satanut lumi. Se oli kevytrakenteista, mutta hiihtolenkille ei enää kaivannut.

Hyvinkääläiset eivät pitäneet täkäläisiä hankia minään. Heillä oli kuulemma satanut vuorokaudessa sen verran kuin täällä oli tähänastisen talven jäljiltä. En ihmettele. Edellisvuosikymmenen loppupuolen talvina Sveitsi oli nimensä veroinen. Enemmän lunta ja paremmat ladut kuin täällä. Nuoret miehet olivat jälleen ahkeroineet polut veturitallilla. Hienoa.

Iltapäivän pihapuhteen aikaan mittamiehet lopettelivat töitään radan varressa. Kävin kysymässä, mikä on projektin nimi. Kuulemma maaperätutkimuksen kairauspaikkoja haetaan. Urjalantien tasoristeyksen korvaajaksi on pitkään suunniteltu eritasoliittymää, ja on päädytty alikulkuratkaisuun, joka kulkee muutaman kymmenen metriä nykyistä tielinjaa kauempana. Mittamiesten antamien paperien mukaan rakentaminen alkaisi ensi vuonna. Kun aikanaan mietimme talon ostoa, yksi epävarmuustekijä oli tasoristeyksen mahdollinen korvaaja. Ylikulkusilta tuntui näihin maisemiin liian massiiviselta, ja kyselimme Ratahallintokeskukselta tulevaisuudensuunnitelmista. Ne olivat vielä avoimia, mutta ostopäätös tehtiin. Sittemmin asemakaavan laatimisen aikoihin me, kuten moni muukin lähiympäristön kotitalous, antoi maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitetun lausunnon alikulkuratkaisun puolesta. Ei sillä, etteikö tasoristeys olisi kiva naapuri. Päinvastoin - puolipuomilaitoksen tarjoamasta rautatiehenkisestä äänimaisemasta alkaen. Mutta liikenneturvallisuuden kannalta se on ongelmallinen, koska autoilijoiden – joskus pyöräilijöidenkin – liikennekäyttäytyminen on usein ala-arvoista. Itsensä, perheensä tai muiden kyytiläistensä murhaamista yrittäviä näkee harva se päivä. Typerimmät lähtevät kiihdyttämään huomatessaan varoituslaitoksen valon vaihtuvan punaiseksi ja puomien alkavan laskeutua.