Elämäni toinen hammaspaikka

On häpeällisen kauan siitä, kun viimeksi olen käynyt hammaslääkärissä. Toissapäivänä oli pakko tilata aika, kun hengitysilma vihloi hiihtolenkillä eikä hellittänyt oikein yölläkään. Julkista terveydenhuoltoa en ryhtynyt vaivaamaan. Yksityisiä hammaslääkäripalveluita lähiseudulla on useita. Luotin äitini ammattilaissuositukseen ja sain varattua ajan hänen entiseltä työtoveriltaan.

Minulla ei ennen tätä ole ollut juurikaan hammasvaivoja, mutta varauduin henkisesti siihen, että keikka toisi monta jatko-osaa. Tarkastus tehtiin niin peilillä, valolla kuin röntgenilläkin. Reikiä löytyi tuo yksi kiusankappale, eikä hammaskiveäkään juuri ollut. Ikäluokalleni tyypillisen vahvan hammaskiilteen ansiosta reikä oli jonkin vähäisen vaurion jälkeen päässyt kehittymään kiilteen suojissa eikä ollut antanut merkkejä itsestään kovin aikaisin. Jänistin ja vastasin myöntävästi, kun kysyttiin puudutuksesta. Lääkäri oli hellävaraisen maineensa veroinen piikin pistämisestä alkaen.

Sovittiin tilannekatsaus- ja hammaskivenpoistoaika keväälle. Opinpa ainakin sen, että jatkossa täytyy käydä säännöllisesti tarkastuksessa.

Sukupolvemme sai koko peruskouluajan nauttia hyvää hammashoitoa ja -valistusta. Koulussa purskuteltiin fluoriliuoksella viikoittain, ja hammastarkastuksia oli vuosittain. Pääkiitos vähäisestä reikiintymisestä kuuluu kylläkin kotoa saadulle opille. Kuulemma ruokavaliollakin on osuutta hammaskiven vähäisyyteen. Minulle tosin jäi hiukan epäselväksi, millainen on hammaskiveä ehkäisevä ruokavalio. Ainakin tykkään enemmän kasvikunnan kuin eläinkunnan tuotteista. Ja näkkileipää syön paljon.

Yhteiskunnan subvention jälkeen hinnaksi jäi satasen verran. En pitänyt pahana taksana.

Etiketti hakusessa

Töissä oli ammattikoulun uudisrakennuksen yhdistetty peruskivenmuuraus- ja harjannostajaistilaisuus. Nykyrakennustekniikka kun on sellaista.

Edeltävä kokous venyi hiukan, ja sitten piti vielä etsiä suojakypärä. Rakennustyömailla ei tänä päivänä sovi liikkua ilman sellaista. Toveri olisi halunnut valkoisen, mutta kaivoin talonmiehentoimiston laatikosta keltaiset: "Työmiehenmalli kelpaa meille."

En ole aikaisemmin ollut peruskiviä muuraamassa. Etiketti oli hakusessa, kun en ehtinyt malliakaan katsomaan. Heti kun löysimme paikalle, käteen lyötiin laastikauha. Tuli kai sinne vähän kuraa roiskaistua.

Hernekeittoa ja kakkua oli tarjolla. Tosin aamuisen hammaslääkärikeikan johdosta niistä nauttiminen jäi vähiin.