Jos Valkeakoski olisi ihminen

Ammattikoululla vietettiin lukukauden päätösjuhlia. Joulukuvaelmaa ei ollut, enkä päässyt esittämään poroa, paimenta tai pässiä, mutta jouluevankeliumin sain lukea. Valitsin vuoden 1933 käännöksen, vain nostalgiasyistä. Juhlaan osallistuneet olivat aikuisopiskelijoita. Valtaosa heistä luultavasti muisti kouluajoiltaan juuri tuon version, ja joulujuhlassahan sopii tunnelmoida. Joskohan nyt olisi viikon verran lomaa.

Kotiin lähtiessä ostin torin laidalta hiivaleivän ja kauppakeskuksen aulasta pitäjäseuran joululehden. Hiivaleipä on aina hyvää, ja joululehti oli mieluisa yllätys. Sisältö oli paikallishistoriaa laajassa mittakaavassa - ja mikä merkillepantavaa, ilman ainoatakaan näille lehdille mitä ominaisinta 30-luvulla syntyneen sotaveteraanin muisteloa.

Jos Valkeakoski olisi ihminen, se olisi kuin vanha höyryveturi viime kesänä Valkeakosken asemalla. Ei ihan nykyaikaisimmasta päästä, mutta ei sen ole niin väliäkään, sillä sopivalla nostalgialla maustettu persoona on ihana ilmestys.

Nimettömäksi jääneen kynäniekan ajatus sopii hyvin täkäläiseen kulttuuriin, miksei ihmisiinkin. Niinpä täällä onkin mukava elellä.