Hajamietteitä vuoden lopulla

Vuoden viimeisiä tunteja elellään. Viisi vuotta sitten näillä kulmilla vietettiin uudenvuodenaattoa yleiseen metelitasoon nähden melkoisen hiljaisissa tunnelmissa. Siitä lähtien rakettien ja tienvarsipommien laukominen on käynyt yhä suositummaksi uudenvuodenaaton äänimaiseman tuottajaksi lähitalojen jälkikasvun ehdittyä pikkutykkimiehen ja -naisen paukutteluvelvollisuusikään. Kotitorppaan ei ole arsenaalia tarvinnut hankkia, kun nuoret ikäluokat hoitavat kunniakkaasti kaupunginosan puolustuksen. Tyydymme lyhtyihin ja ulkotuliin. Perunasalaattiin ja fetasalaattiin riitti edelleen pihamaan kesäsatoa perunan ja sipulien muodossa. Patonki ja viini kaupasta.

Satokausi kotipihassa ei ollut viileästä kesästä huolimatta huono. Eikä vuodessa valittamista muutenkaan.

Työelämässä tuli hoidettua useammanlaisia tehtäviä kuin aiemmin ainakaan nykyisen, pitkäaikaisen, työnantajani palveluksessa. Pinnallisempia työt ehkä olivat, yleisemmän tyyppisiä, kuin ennen. Haasteet taas kovin erilaisia. Ensin toimintakatteet ja lopulta tuloskin nousivat kuukausi kuukaudelta vähitellen pinnan yläpuolelle. Siitä kunnia heille, joille se kuluu, eli oppilaitosyhteisön koko henkilöstölle samoin kuin paljon työtä tehneille edeltäjilleni. Sadonkorjuu on monesti toukotöitä keveämpää. En yritäkään väittää, että olisin tehnyt kaiken voitavan, koska siinä tapauksessa nyt ei olisi enää mitään tehtävissä.

Ei konkretian puutettakaan valittaa pidä. Suomalaiseen koulutushistoriaan siirtyvän aikuisoppilaitoksen rehtorin viimeisen työpäivän viimeinen työtehtävä oli TAC Vista -nimisen taloautomaatiojärjestelmän korjaaminen ja parin Ethernet-kytkennän tekeminen.

Ylihuomenna jatketaan samassa työhuoneessa, mutta hiukan laajempien kuvioiden parissa.

Sivistävä toiminta, kuten opiskelu tai bloggaaminen - niin blogien seuraaminen kuin omankin kirjoittaminen - jäi päättyvänä vuonna kohdaltani valitettavan vähiin. JET-tutkinnon paperit odottavat vieläkin viimeistelemistään. Ihan uudenvuodenlupauksiksi näiden asiantilojen korjaamisesta ei ehkä ole, mutta yritetään.

Blogimaailmasta on paikallaan kuitenkin syytä mainita päättyvän vuoden osalta muuan seikka. Jyväskyläläissosiologi Henry Laasanen taitaa olla ensimmäisiä, joka on Suomessa tuonut verkkoyhteisöjen piirissä kehitettyjä - (tieto)tekniikkaan liittymättömiä - ihmismielen luomia rakennelmia niin sanotun suuren yleisön tietoisuuteen. Ainakin hän tuntuu olleen vähän väliä radiossa kertomassa ajatuksiaan ihmisten välisistä suhteista. Olen Laasasen kanssa varsin monesta substanssiasiasta eri mieltä. Mutta hän on tehnyt huomattavaa pioneerityötä ensin siinä, miten yhdistetään verkkoyhteisöissä kehitetty ajatusmalli ("meemi", kuten kulttuurillisesti kehitettyä ja jaettua informaatiota on kutsunut yhden uskontokunnan varajeesuksena pidetty brittiprofessori R. Dawkins) yhteiskuntatieteellisiin paradigmoihin ja miten se tuodaan eri medioita käyttäen mitä erilaisimpien yleisöjen eteen. Tällaista nähtäneen jatkossa paljon, mutta edelläkävijöillä on tapana jäädä historiaan.

Mitä tulee ihmissuhteisiin - kysymyskenttään, jossa jokainen on asiantuntija omalla kohdallaan - saan olla tästäkin vuodesta kiitollinen. Paljon hyviä ihmisiä niin julkisilla elämänkentillä kuin harrasteissa ja muussa yksityisessä elämässä. Ennenkaikkea elämänkumppani, jonka kanssa tämäkin vuosi on ollut hienoa jakaa.

Toivotan hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille!