Valokuvatorstain 6.12.2008 klo 18

Valokuvatorstai-blogissa kootaan kuvapeittoa itsenäisyyspäivän illasta.



Huono kuvakulma ja huono valaistus, mutta onpahan teeman mukainen näkymä kuvaajan katselupaikalta kyseisenä iltahetkenä.

Valkokankaalla sen sijaan eletään elokuun viidennettä vuonna 1944 Ihantalan kirkonmäellä. Vasemmalla 6. divisioonan komentaja kenraalimajuri E. Vihma hetkeä ennen kaatumistaan.

Pönötyskekkereitä olisi ollut tarjolla niin perjantai-iltana Parolannummella kuin lauantaiaamuna Hämeenlinnassa. Ensinmainittuihin oli kutsuttu koko rautatieplutoona, mutta kohteliaasti kieltäydyimme. Vietettiin iltaa tehtaanpiippujen juurella sauna- ja filmi-illan merkeissä. Åke Lindmanin Tali-Ihantala 1944 kuului katseltaviin.

Pidin elokuvasta. Se ei ollut draamaa, eikä sillä ollut oikeastaan mitään "sanomaa". Se ei yrittänyt olla enempää kuin mihin elokuva voi kyetä: jonkinlaiseen autenttisuuteen pyrkivää visuaalista kuvausta kohteestaan.

Onneksi itsenäisyys on paljon muuta – ja ennenkaikkea muuta - kuin sotimista. Sotimiseen liittyvää sankaruutta löytyy lähes jokaisesta maasta, mutta paljon harvemmassa ovat ne, jotka raskaiden taisteluiden tauottua ryhtyivät rakentamaan näinkin hyvän yhteiskuntaa kuin meillä on. Toki sodan jälkeen oli kirkasotsaisen jälleenrakennususkon kääntöpuolella paljon ahdistusta, kurjuutta ja väkivaltaa, mutta niin on nytkin – ilman että kymmeniätuhansia kansalaisia olisi muutamassa vuodessa rampautettu henkisesti tai fyysisesti saati tapettu väkivaltaisissa konflikteissa.