Ei mitään ratkiriemukkaita päiviä

Maanantai-iltainen lenkki ei ollut hyvä idea. Sen jälkeen ei tervettä, ainakaan kurkkukivutonta, päivää ole nähty. Keskiviikon pystyin lepäämään kotona, joten tänään työkuntoa löytyi jo hiukan.

Pieniä murheitahan nämä. Myllykylä savuamattomien tehtaanpiippujen juurella on ollut jokseenkin kolkko. Tuuli pohjoisenpuolelta, eikä hymyjä juuri paistanut.

Viime viikolla tuli radiosta mielenkiintoinen ohjelma italialaisesta säveltäjästä Giacinto Scelsistä. Hänen synkemmän kauden teoksensa olisi sopinut maisemaan.

Päivä kului nopeasti ideoidessa yhtäältä tehtaan ja toiselta työvoimahallinnon suuntaan. Monella taholla on yritystä päällä, enkä tähän hätään usko, että ruuhka-Suomen porteilla kovin suuriin tragedioihin päädytään. Töitä on tarjolla työvoimapulaan saakka sellaisillakin aloilla, joilla palkat ovat kelpo tasoa.

Ei tainnut olla kovin järkevä yritys vedota illalla naapurikunnassa julkisten menojen kasvattamisen puolesta. Kulttuurityöntekijääkin toden teolla tarvitaan, mutta ajat lienevät päättäjien näkökulmasta soveliaat todeta, että ilmankin on tähän saakka pärjätty. Tämä homma olisi pitänyt viedä

Eikä ole rautatievirastollakaan ollut viime aikoina iloista tiedotettavaa. Ainakaan harraste- ja huvitoiminnan kannalta.

Alakuloisia tunnelmia pehmentämään ja paperin menekkiä turvaamaan ostin vastailmestyneen kirjan kannessaan "Huru" ja "Porkkana" Tampereella. Kuvakirjat ovat kivoja.