Viikko jo lopuillaan

Tarjouksia ja tarjouspyyntöjä, todistuksia ja hakemuksia, sopimuksia ja luonnoksia. Olen kirjoittanut paljon, luultavasti lyhytvaikutteista. Blogiin ei ole kirjaimia riittänyt. Ei, vaikka täällä tekstit eivät katoa muistista niin nopeasti. Kohta jo viisi vuotta, huomaan (tarkoituksella en ole tiivistänyt oikean laidan arkistohyllymetrejä; pitkä rivi näyttää siltä kuin sisältäisi historiaa).

Linja-autossa ammattikoululaiset tenttasivat toisiltaan alkuaineita. Olisin mielelläni osallistunut visaan, muistanutkin monta. Kun siirtyivät atomipainoihin, olisi pitänyt luovuttaa. Piin kohdalla olisin vastannut: "3,14. Höhöh."

Totuuksia on monia, ja juhlasalin sanat eivät toimi työsalissa tai toisinpäin. Konepajojen johtajat eivät usko saavansa työvoimapulaansa helpotusta maahanmuuttajista. Toisaalta vuotta 2010 moni alihankkija ei uskalla ennakoida. Se on liian kaukana. Tarvitaanko väkeä silloin enää lisää vai tarvitaanko kahta kipeämmin?

Julkinen sektorikaan ei uskalla ennakoida vuotta 2010. Se on liian lähellä. Ei ehdi suunnitella tarpeeksi.

Vielä kirjoittamisesta. Omakustanneyritys lähetti mainoksen. Olikohan kohderyhmäksi valittu satunnaisia bloggaajia vai mistä olivat keksineet. "Foucaultin heilurissa" kirjoitettiin omakustannekirjoittajista säälien. Olen jostakin kuullut, että kerran sorruttuaan heillä ei koskaan ole asiaa varsinaisiin kustantamoihin. Sukukirjoja, 1930-40-luvuilla syntyneiden sotaveteraanien muisteluita ja muita omaelämänkertoja. On varmaan muutakin. Mietin hetken, miksi vielä joku haluaa maksaa saadakseen kirjaimensa paperille. Kun on näitä ilmaisia kanavia. Näkyvyys, arvostuskin tiedostavissa piireissä, on kai keskivertobloggaajalla samaa luokkaa omakustannekirjailijan kanssa.