Reilua kauppaa

Tampere nimettiin tänään reilun kaupan kaupungiksi. Aamulla keskustorilla jaettiin banaaneita, kahvia, teepusseja ja sokeria ohikulkijoille kahvia en ehtinyt nauttimaan, mutta muut kelpasivat reppuun.

Joskus reilua kauppaa kritisoidaan vapaakauppaa kannattavien tahoilta. Kritiikin taustalla on se huomio, että reilussa kaupassa hintamekanismi on tavalla tai toisella säädelty - toisin sanoen tuottaja saa tuotteestaan enemmän kuin täysin vapailla markkinoilla. Kritisoijat uskovat, että reilu kauppa säänneltyine hintamekanismeineen viime kädessä vähentää tuottajamaiden hyvinvointia. Näkemyksen taustalla on erilaisia taloustieteellisiä kirjanoppeja klassisesta Ricardosta alkaen.

Kauppaopiston peruskurssilta tuttu Heckscher-Ohlinin sinänsä aivan pätevä teoreema sanoo suunnilleen niin, että vapaakauppa hyödyttää niitä maita, joissa jotakin tuotannontekijää on suhteellisesti (eli muihin maihin verrattuna) runsaasti. Ruotsalaisherrojen päätelmän mukaan vapaakauppa hyödyttää kolmannen maailman väkirikkaita maita maatalouden kaltaisen työvoimaintensiivisen tuotteen myyjinä.

Mutta kuten kansantaloustieteen kaltaisissa oppirakennelmissa aina, hyvä teoria ei tahdo toimia kirjan sivujen ulkopuolella. Maatalous on kiistatta työvoimaintensiivinen elinkeino kolmannen maailman maissa. Mutta niiden kanssa kauppaa käyvissä teollistuneissa ja jälkiteollistuneissa maissa tilanne on erilainen. Kun Heckscher-Ohlinin teoreemasta tehtyjä johtopäätöksiä käytetään sellaisenaan kehittyneiden maiden ja kehitysmaiden välisen vapaakaupan puoltamiseen, oletetaan, että maiden tuotantoteknologia olisi samankaltainen. Näin ei käytännössä ole, eikä työvoimaintensiivisen maatalouden kehitysmaa saa suhteellista hyötyä, kun kauppakumppanin maatalous ei pelaakaan samoilla korteilla.

Toinen, edellistä vähemmän teorioihin sidottu peruste reilun kaupan puolesta on se, mihin asian kannattajat mieluiten vetoavat: oikeudenmukaisuus. Vaikka voitaisiinkin olettaa Heckscher-Ohlinin väittämän pitävän paikkansa kehitysmaiden ja kehittyneiden maiden välisessä kaupassa, jää ongelmaksi vielä vapaakaupan hyötyjen jakautuminen kehitysmaassa. Vaikka vapaakauppa toisikin hyvinvointia - mitä lienee empiirisesti kehitysmaiden tapauksissa vaikea osoittaa - valuvat hyvinvoinnin tulokset helposti muiden kuin alkutuottajien käsiin. Esimerkiksi Igorin, Leonidin ja heidän pyssykauppiastovereidensa. Eri asia on, miten tehokkaasti tuollaisissa olosuhteissa FLO:nkaan kaltainen toimija pystyy tilannetta muuttamaan.

Maakuntaliitolla on hieno kokoushuone Alarannassa. Maakunnalisissa piireissä otan mielelläni etelävaltiolaisen roolin ja aksentin. Sieltähän minä, etelästä, Hämeen hämäriltä rajaseuduilta. "Meitin" ja"teitin" sujahtavat puheeseen.

Tyytymällä pellavaiseen kravatittomaan paitaan ja prässittömin housuihin taisin rikkoa myös pukeutumiskoodia, joka on yhä edelleen miehiä sortava. On totta, että kaikkein virallisimmissa tilanteissa kaikki ovat tiukilla, mutta puolivirallisissa kuvioissa on miehen osa yhä edelleen kuristettu kravatin ja housunprässien sisään. Tämä sukupuolta sortava kulttuurinen piilorakenne suorastaan huutaa dekonstruoijiaan.

En kysynyt, oliko maakuntaliitolla reilua kahvia. Mutta linja-autoasemalla jo myivät sitä. Puolikkaaksi työpäiväksi omalle työmaalle ja illaksi takaisin Tampereelle turhuuksia ostamaan. Niinhän me dekonstruktivistit ja muut tiedostavat.

Kuljun kartanolta oli muoviketju edelleen loppu. Kukahan on rohmunnut metrikaupalla?