Pyhäaamuna pyörän selkään

Sääennuste ei näyttänyt hyvältä, mutta aamuseitsemän jälkeen hypättiin silti pyörän selkään. Sade jäi ennustettua vähäisemmäksi, mutta kylmän puoleinen tuuli ja vain muutaman asteen lämpötila piti huolen siitä, että valittu vaatetus ei ollut lainkaan liian kuuma.

Kotiseudun rovastikunnan järjestämä perinteinen pyörälenkki tuli tänäkin keväänä ajettua ja kaikilla seitsemällä kirkolla käytyä. Lämmin mehu teki kauppansa.

Samalla tuli käytännössä testattua ja pidemmälläkin matkalla hyväksi todettua uusi polkupyörä. Ostin taannoin samantapaisen Helkama-hybridin kuin puolisollani on. Verrattuna vanhaan retkipyörään on uudessa ainakin niskaystävällisempi ajoasento, ylämäkiin soveltuvammat välitykset ja polkeminen muutenkin mukavampaa. Se ei ole pyörän vika, että vanhoista rasitteista kärsivä polvinivel alkoi kyllästyä veivaamiseen matkan lähestyessä loppuaan. Muutenkin tuntee polkeneensa, kun kuukausitolkulla pisimmät pyöräilyt ovat olleet muutaman kilometrin asiointireissuja.

Reitin pituus oli entisten vuosien tapaan jossakin 90 ja 100 kilometrin välissä. Matkamittari olisi mukava, mutta taitaa vaatia hiukan sovelletun asennuksen pyörässä, jossa vanteen ja etuhaarukan eli pinnaan kiinnitettävän anturin ja haarukkaan tulevan vastaanotinyksikön välinen etäisyys jää pitkäksi.

Mutta se ei ole hyvä, että Hakan peli ei kulje.