Hyviä harrasteita

Olin varautunut harjoitukseen ulkoiluvarustein. Piti kuitenkin ryhtyä yleissihteeriksi. Tietokoneen kanssa toimeentulevista muka pulaa. En usko sitä, mutta en protestoinut.

Aurinkolasien vuoksi kysyttiin: "Oleksää ryypänny eilenehtoolla, röhhöh?" Kun kerroin, että ennakko-odotuksen ja vahvuuksiensa vuoksi naamalla ovat ja että tummuus kieltämättä häiritsi 1920-lukulaisen, nykyisin kiskottoman, rautatieaseman salissa, tarjosi moni omia lasejaan. Niiden kanssa olisi tullutkin ryypännyt olo. Tyydyin tummiin laseihin.

Vastaavassa harjoituksessa viime kesänä tuli maakravulle viimein kuuma. Meinasi tulla nytkin. Eivät toimistohommat aloittelijalle löysiä ole. Vähän aikaa kului valaistumiseen, että kuljetusvene oli se strateginen resurssi, jonka menemisistä ja tulemisista piti olla mahdollisimman täsmällinen tieto.



Minusta olisi aika hieno juttu, jos taulukkolaskentaohjelmaan kehitettäisiin ominaisuus, jonka avulla SQL:llä tai jollakin samantapaisella intuitiivisella kyselykielellä voitaisiin poimia taulukosta tietoa toiseen taulukkoon.

Harjoitus jäi lyhyehköksi, kun saariin kadonneet maalihenkilöt eivät onnistuneet katoamaan koirapartioilta. Taisi olla erityisen otolliset olosuhteet nelijalkaisten etsijöiden käytölle.

Sisävesisatamasta satamaradan alkupäähän, jossa vedettiin niin käsivoimin kuin Nissanillakin viikolla kaadetun vaahteranraadon pätkiä pinoon. Veturitallin länsipäätyyn muinoin istutettu vaahtera komisti maisemaa melkein koko edellisen vuosisadan, mutta vuosituhannen vaihteen ratapiharemontti vaurioitti sen juuristoa niin, että viime vuosina puu näivettyi näivettymistään. Aika aikaansa kutakin.

Kotimatkalla kylän ainoan autonpesukoneen luukku oli auki ja poikkesin tutkimaan ihmettä. Ovella naapurikylän mies morjesti. Kysyin, tarvitsisiko vaahterapölkkyjä. Käyttöä kuulemma olisi; hyvä niin.