Toistaiseksi hylättyjen ratojen varsilla

Lomaviikko loppui, mutta kotiinpaluun sijasta vaihdoimme majapaikkaa tunturin toiselle puolen. Alkava viikko minulla kuluu seminaarin merkeissä, ja puolisollani oli tilaisuus jäädä myös maisemiin.

Ylläsjärven rantaman pieni mökki sopi meille hyvin. Vilkkaamman puolen rivitalonpätkä ei tunnu yhtä viihtyisältä. Ladutkin olivat tunturin itäpuolella paremmat tai ainakin vähemmän tukkoiset kuin täällä.

Lauantaina harjoitimme kulttuurimatkailua. Kävimme valokuvailemassa käytöstä poistetuilla kaivoksilla ja radoilla. Rautatieharrastajia veti Rautuvaaraan luonnollisesti maamme rataverkon pohjoisin piste, varmaankin yksi Suomen kuvatuimmista rautatiekohteista. Rautaruukki Oy:n rautakaivos toimi vuosina 1960-1989, jonka jälkeen siellä harjoitettiin muualta louhittujen mineraalien rikastamistoimintaa.

Rata kaivokselle valmistui vuonna 1973 jatkona edellisen vuosikymmenen työllisyystöinä rakennetulle Kolarin radalle. Vuonna 1967 oli jo rakennettu rata Kolarista Äkäsjokisuussa sijainneelle Partekin kalkkilouhokselle ja sementtitehtaalle. Näiden ratojen kunnossapito päättyi vuonna 2004, ja nyt radat on suljettu liikenteeltä. Ratahallintokeskus esitti ratoja purettaviksi vuonna 2005.

Kaivostoiminnan päättyminen oli aikanaan ankara isku seutukunnalle jo ennen 1990-luvun alun lamaa. Vuonna 1989 lopetti toimintansa myös Partekin sementtitehdas Äkäsjokisuussa.

Mutta samoihin aikoihin voimistui entisestään jo 1930-luvulla alkaneen matkailuelinkeinon merkitys. Lieneekö ollut sattumaa, löysän rahan aikakautta vai rakennemuutoksen vauhdittamista, että Kuukkeli-niminen sesonkikauden ilmaisjakelulehti aloitti toimintansa juuri vuonna 1989.

Kaivostoiminta ja matkailu kietoutuvat myös radanvarteen. Lapin maakuntaliitto vastusti RHK:n purkuaikeita mm. seuraavilla argumenteilla:
Rautuvaara sijaitsee vain noin 15 kilometrin päässä Ylläksen matkailukeskuksesta.
Seutukaavassa ja yleiskaavassa on varauduttu radan jatkamiseen Ylläkselle. Lisäksi metallien maailmanmarkkinahintojen nousun nähtiin voivan avata uudelleen Rautuvaaran kaivoksen
ja uusia kaivoksia Ruotsin puolella.

Toiveet ainakin kaivoskuljetusten suhteen ovat pikkuhiljaa konkretisoitumassa, kun kanadalainen kaivosyhtiö Northland Resources suunnittelee alueen malmivarojen hyödyntämisen aloittamista uudelleen. Kaivosradan läntinen, Partekin entiselle kalkkilouhokselle ja sementtitehtaalle päättyvä, haara on myös mukana kanadalaisten suunnitelmissa. Rata vie lähelle Ruotsin rajaa, ja kaivosyhtiön lupaavin malmiesiintymä on Ruotsin puolella Pajalan alueella. Nämä suunnitelmat saivat RHK:n luopumaan purkusuunnitelmista. Julkisuudessa esitetyissä suunnitelmissa Kolarista etelän satamiin kulkisi vuorokaudessa jopa 20 malmijunaa. Jos tällaiset arviot toteutuvat, sähkötolppia voi uskoa nousevan pohjoisen ratojen varsiin tiuhaa tahtia.

Rautatie on yksi kaivostoiminnan ja matkailuelinkeinon yhteinen etu. Vastakkaisiakin etujakin niillä on.