Moitteet

Sääksmäellä piti pitkäperjantain jumalanpalveluksen yksi rovastikunnan harvoista laulavista papeista. Laulutaidottomana en ole mikään arvostelemaan muiden laulamattomuutta, mutta laulaen toimitetut jumalanpalveluskaavan osat kuulostavat juhlavammilta kuin puhutut. Olkoonkin, että pitkäperjantain perinteisiin kuuluvat Moitteet (Improperia-Trishagion) tai Litania esirukouksena heijastelevat samantyyppistä perusluterilaisuudelle vieraahkoa tunnelmointia kuin sääksmäkeläisiin tapoihin kuuluva alttarikrusifiksin kantaminen sakastiin jumalanpalveluksen lopuksi.

Takaisin ajellessa näytti Silta-kahvila olevan auki. Vanhan kolmostien aikaan mitä suosituin paikka pitää nykyään liikennevirroista syrjään jääneenä ovena kiinni talvisin, mutta pääsäisen pyhiksi olivat päättäneet kokeilla aukioloa. Pitihän hyvää asiaa käydä kannattamassa teekupillisten ja pullien verran.

Moitteita lausuisin itsekin, nimittäin Buffalo-merkkisille tietokoneen muistimoduuleille. Tammikuisen pöytäkonepäivityksen yhteydessä nuukailin muistien kanssa. 800 megahertsin DDR2-moduuleissa Buffalo oli edullisempi merkki kuin Kingston. Puhveleilla muistitettu kone tuotti monenlaista harmia, ja tulin jo katuneeksi koko päivitysprojektia. Viikolla hankin kokeeksi vastaavan tyyppiset Kingstonin muistimoduulit, ja johan bisnes-Vistakin asentui keskeytymättä ja vauhdilla. Puhvelimuistilla uudelleenasennusyritykset katkesivat milloin minkäkinlaiseen "BSoD"-ruutuun.

Emolevy - tyypiltään MSI K9A2 Platinum - on ilmeisesti nirsohko muistin suhteen. Valmistaja suosittelee jännite- ja latenssiarvojen asettamista manuaalisesti BIOS-ohjelmasta käsin, mikä ei ole nykyään kovin yleistä.

Nyt kuitenkin käytännössä koettu vinkki vastaavan emon käyttäjille. Manuaalisesti tehtävät määritykset ilmeisesti vaaditaan vain, jos emolevyn BIOS jätetään päivittämättä. Alkuperäisen BIOSin ohjelma ei ilmeisesti osaa käsitellä oikein nopeaa muistia automaattisilla oletusasetuksilla, ja siksi on annettu tuo suositus manuaalisten asetusten käyttämisestä. Kuitenkin, jos BIOS päivitetään versioon 1.2 tai 1.3, tilanne korjautuu. Tämän jälkeen nimittäin manuaalisilla asetuksilla järjestelmästä tulee epävakaampi kuin automaattisilla.

Edelleen vinkki: BIOSia ei kuitenkaan kannata päivittää uusimpaan saatavilla olevaan, tätä kirjoitettaessa reilun viikon takaiseen versioon 1.4, mikäli haluaa hyödyntää emolevyn Promise RAID-ohjainta Windows Vistan kanssa. Vaikka dokumenttien mukaan versio 1.4:n ei pitäisi tehdä mitään kyseisen ohjaimen ohjelmistolle (sen sijaan versio 1.3 päivittää Promisen ohjelmiston emolevyllä), lakkaa Vistan Promise-ajuri 1.4-päivityksen jälkeen keskustelemasta ohjaimen kanssa, eikä Vista luonnollisesti käynnisty enää lainkaan. Päivityskokeilu oli hyvä opetus siitä, miten BIOSin palautuslevykkeen tekemiseen käytetty hetki osoittautui arvokkaaksi.

Kun opetin ATK-asioita, huomasin, miten tietokoneiden SDRAM-muistien latenssiasetukset tulivat jossakin vaiheessa varsin suosituksi keskustelujen aiheeksi sähköalan ja tietokoneasennuksen opiskelijoiden keskuudessa. Tämä taisi ajoittua niihin aikoihin, kun emolevyjen BIOS-ohjelmat alkoivat mahdollistaa näiden asetusten yhä monipuolisemman määrittelemisen.

Kyse on yksinkertaisten sanottuna muistinkäsittelyn eri toimintojen välisistä viiveistä ja niiden manuaalisessa määrittelyssä siitä, paljonko aikaa halutaan varata kullekin toiminnolle. Asian ymmärtämisen kannalta muistia voi ajatella riveistä ja sarakkeista koostuvana taulukkona, jonka ruutuihin data on tallennettu. Muistia käsitellään niin, että ensin etsitään haluttu rivi, jonka jälkeen ko. riviltä haluttu sarake. Kun oikea rivi ja sarake on löydetty, ollaan ruudussa, jossa etsittävä data on.

Yleisesti käytössä oleva tapa latenssiarvojen ilmaisuun on neljän luvun sarja tyyliin 5-5-5-12. Tarkempia lähteitä nyt esiin kaivamatta arvot tarkoittavat vasemmalta lukien suunnilleen seuraavaa:
Ensimmäinen luku on tCAS (time Column Address Select). Tämä on aika, joka kuluu, kun dataa käsiteltäessä siirrytään sarakkeesta toiseen eli löydetään kyseiseltä riviltä haettu data. Muistelen, että toisissa vanhemmissa emolevyissä tämä latenssiasetus on ainoa, jota käyttäjä voi säätää. Tämän "tärkeimmän" latenssiasetuksen ohjearvo muuten näkyy ainakin Kingstonin muistimoduulien tarroissakin: DDR-muistissa se on koodinumero, jota edeltää C-kirjain (esim. C5 tarkoittaa tCAS-latenssia 5); DDR2-muisteissa se on oikealta lukien kolmas koodi, yksittäinen numero, kuten 5.
Toinen luku on tRCD (time RAS-CAS Delay). Tämä on viive sitä, kun on päästy oikealle riville siihen, kun päästään käsiksi ensimmäiseen sarakkeesen.
Kolmas luku on tRP (time RAS Precharge), joka on yhden rivin käsittelyn lopettamiseen ja toisen aloittamiseen kuluva viive, kun käsitellään peräkkäisiä rivejä.
Viimeinen luku on tRAS (time Row Address Select), joka on aika, joka käytetään oikean rivin hakemiseen tilanteessa, jossa ei käsitellä peräkkäisiä rivejä.

Mittayksikkönä on kellojakso. Esimerkiksi 800 MHz muistimoduuleita käytettäessä kellojakso on 1/800 000 000 sekuntia, vanhemmilla 266 MHz:n muisteilla taas 1/266 000 000 sekuntia.

Tietokoneen virittelijät suosivat luonnollisesti "tiukkoja latensseja" eli pieniä aika-arvoja. Oikotie onneen se ei ole. Järjestelmä toimii epävakaasti, jos muistinkäsittelytoiminnoille ei anneta riittävästi aikaa.