Rautatieliikenne on keskustapuoluelainen liikennemuoto

Menneen viikon lauantaina kokoonnuttiin pitkästä aikaa rautatieaseman neuvotteluhuoneessa. Paikka käy yhä tyhjemmäksi, ja nyt riitti tilaa rautatieliikenteen harrastelijoillekin.

Mielenkiintoista antia olivat keskustelut tulevista ratatöistä. Ratojen perusparannus ja sähköistäminen on 2000-luvun aluepolitiikkaa puhtaimmillaan. Kemijärven ja Vaasan radat ohitavat prioriteettilistalla Hanko-Hyvinkään ja muun ruuhka-Suomen. Vähäliikenteisistä radoista huolen kantaminen tuo sulkia päättäjien hattuun.

Pohjoisen kaivosradasta kuulemma intoillaan turhan aikaisin. Kanadalainen kaivosyhtiö on lupaillut yhtä ja toista suomalaisille, mutta Ruotsista on tihkunut tietoja, että Pajalan malmi matkustaisi sittenkin mieluummin Luulajaan kuin Perämeren itäpuolen tehtaisiin ja satamiin. Se tietäisi rautatierakennustöitä länsinaapurissa. Valtamerentakaiseen kauppatapaan kuuluu esittää olevansa kiinnostunut vain ja ainoastaan keskustelukumppanista - kustakin vuorollaan.

Kokous tuotti myös yhden pienen aikakauden lopun. Ehdin toimia Museoveturiseuran puheenjohtajana 17 vuotta. Se oli liian pitkä aika seuran parasta ajatellen. Nyt on valtaventtiilin kahvassa uusi hyvä kuljettaja ja suunta eteenpäin. Toiminnassa jatkan mukana, kuten ennenkin.