Löytötavara palaa kotiin

Pari viikkoa sitten pohjoisen reissulta palatessa hukkasin digikameran junaan. En siihen Aurora Borealikseen, johon tuli noustua Kolarissa ja toisen kerran Toijalassa, vaan M-junaan. Kuvasin Sr1 nro 3067:n vielä päätepuskimellaan, mutta Malminkartanon asemalla huomasin kameralaukun tyhjäksi. Paluumatkalla käväisin vanhasta muistista asemapalvelussa, jossa virkailija kertoi, että löytötavarat toimitetaan nykyisin löytötavarapalveluun. Muutaman päivän päästä selvisi, että konduktööri tai muu kunniallinen kansalainen oli toimittanut kameran sinne. Tuntomerkit kysyttiin kiitettävän tarkkaan muistikortin sisältöä myöten. Postitoimitus maksoi reilut kaksikymppiä (paikan päältä olisi saanut lunastettua kolmanneksella siitä, jos Helsinkiin olisi nyt ollut asiaa), ja kamera tuli kotiin eilen.

On myönnettävä, että jossakin välissä ehdin jo mielessäni viettää kulutusjuhlaa valokuvausliikkeessä. Eskon pääsiäispyhinä esittelemä uuden laitteensa kirkas etsinkuva ei ainakaan kiinnostusta kameran uusimiseen vähentänyt. Mutta jos palautetun omaisuuden saatekirjeen lopussa toivotetaan "Kaikkea parasta tuokoon tulevaisuus Teille tullessaan!", ei voi olla ainakaan pahoillaan, kun vanha bloginkuvituskumppani löytyi.

Sivuhuomio mediasta

Tätä kirjoitettaessa Radio Peilin uutisissa kerrottiin verkkopankkien ongelmista. Asiakkaiden varoja työkseen sijoittavan haastatellun henkilön titteli oli yrittäjä. Se on epäilemättä totta, mutta on hauska miettiä, mikä olisi vastaava ammattinimike ollut 20 vuotta sitten? Tai toisaalta syvimmän 1990-luvun laman aikana.