Virta vähissä

Viime aikoina bloginkirjoittamiseen on ollut aikaa lähinnä junamatkoilla. Tänäänkin matka on pääkaupunkiin, ja P 272 kuljettaa. Ennen ensi kuun alkua tämä kulkee vain maanantai- ja perjantaiaamuisin, kunnes pohjoisen hiihtosesongilla siirtyy jokapäiväiseksi. Tämän viikon työmatkat ovat osuneet pikajunailun kannalta hyviin päiviin. Ravintolavaunussa maito oli loppu vähän ennen Riihimäkeä. Tarkkaan on Avecra mitoittanut varastonsa. Omassa suussani kevytmaito on vahvinta kahvin sekaan sopivaa lehmänheruketta. Kerma maidon korvikkeena ei ollut hyvää.

Eilinen oli hyvä opetus siitä, että kehityskeskusteluja ei kannata ahtaa neljää kappaletta yhteen yhdeksäntuntiseen työpäivään. Työmaalla kollegat ovat loistavia yhteistyökumppaneita kehitysmielessäkin, mutta oma sosiaalisuuteni on kai sen verran rajoittunutta, että raskaaksi käy.

Lunta ei ollut Vanajan-Hämeessä päivän aikana tullut läheskään luvatulla tavalla, mutta ajattelin haukata happea lumitöiden merkeissä. Puolisoni oli kuitenkin ollut nopeampi. Eikö miehiä tarvita enää mihinkään? No, oli hän sentään jättänyt vähän minullekin.

Toiveikkaana puhdistin suksenpohjat varastorasvasta ja laitoin luistovoiteen. Jos vaikka lähipäivinä pääsisi kokeilemaan. Mutta eikös lämpötila noussut plussalle ja vei osan näistä vähistäkin lumista.

Kohta loppuu tietokoneen akun varaus. PC-paikkojen puute radion puutteen ohella on oikeastaan ainoa huono puoli perinteisissä Esslingen-vaunuissa IC- ja IC²-kalustoon verrattuna.