Trendikäs ammattiala?

En ole kovin innostunut siitä, että ATK-ala - tai ICT, kuten sitä nykyään mieluusti kutsutaan - nostetaan alan ulkopuolella työskentelevien taholla toisinaan esimerkiksi trendikkäästä alasta tarkoittaen jotakin muodinmukaisuuteen, esikuvallisuuteen ja tavoiteltavuuteen liittyvää. Eikö ICT:n trendikkyys tässä nimenomaisessa mielessä ole ollut passé jo lähes koko tämän vuosikymmenen ajan, dot.com-kuplan puhkeamisesta saakka?

Kuulee puhuttavan, että "uudessa työssä", jonka airuita nämä ICT:n kaltaiset niinsanotut trendialat ovat, korostuu horisontaalinen työura, jossa tavoiteltavaa kuulemma on nousujohteisuuden sijasta monipuolisuus ja jossa pitkä kokemus yhdeltä ammattialalta on kielteinen tekijä.

Onko trendikkyyttä painottavan näkemyksen taustalla yhtäältä kehittyvälle alalle ominainen dynamiikka muistona dot.comin huippuhetkiltä ja toisaalta sen romahduksen tuoma epävarmuus ja välttämättömyyden tekeminen hyveeksi?

Näkemykseni ICT:stä on pikemminkin se, että tämä ala yhdessä monen muun kanssa kärsii - ei määrällisestä työvoimapulasta vaan - jonkinasteisesta osaamisvajeesta. Pitkän kokemuksen tuomaa kestävää kompetenssia on tarjolla vain vähän. Osaksi se johtuu tietenkin alan suhteellisesta nuoruudesta.

Miten ICT-alalla vaikkapa 30-vuotinen työhistoria voisi olla rasite? Niin pitkään työuraan on väistämättä mahtunut niin monta enemmän tai vähemmän todellista "teknistä vallankumousta", että jokunen uusi innovaatio ei tunnu juuri miltään. Se otetaan haltuun, kuten edellisetkin: melua pitämättä. Olen esittänyt tämän toimistotekniikkaan liittyvän esimerkin ennenkin ja esitän taas: Uskon, että vaikkapa 15-20 vuotta sitten MS-DOS- ja TekoPlus-pohjalla tietokoneavusteisen tekstinkäsittelyn oppinut ja sen jälkeen osaamistaan päivittänyt on yleisessä tietoteknisessä osaamisessaan vahvemmalla pohjalla kuin 2000-luvun NTFS-Windowseilla ja niiden sovelluksilla taitonsa, vaikka erinomaisetkin, hankkinut nuorempi kollegansa.

Tähän sisältyy se paradoksi, että ICT-konkarit, jotka eivät jaksa hehkuttaa vaikkapa jotakin web2.0:aa (vaan näkevät sen kenties jälleen yhtenä TCP/IP-tekniikan sovelluksena), on alan ulkopuolella helppo nähdä ajastaan jäljessä oleviksi. Sen sijaan "Pelulamu-tietämyksellä" mutta isoa ääntä pitämällä näytetään olevan kehityksen kärjessä.

Kyllä tämä tiedostettaneen ICT-alan sisällä. Pari kevyttä esimerkkiä. Kuka on "Sosiaalisesti rajoittuneet" -nörttisarjakuvan, tietokonemaailmaan siirretyn b-virtaskopion, aktiivilukijoiden keskuudessa ihailluin hahmo? Eiköhän se liene tuo parrakas fakiiri, jolla on takanaan juurikin monikymmenvuotinen työura ja joka ottaa haltuunsa uudet tekniikat trendikkäiden nuorukaisten nenän edestä? Entä löytyykö vastaavasta hupigenrestä surkeampaa hahmoa kuin edellämainittu pintapuolisen "asiantuntemuksen" mestari Pelulamu?

ICT-ala ei ole osaamispulassaan yksin - eikä takavuosien koulutusboomin jäljiltä läheskään pahimmassa tilanteessa. Sama kompetenssien puute vaivaa monia teknillisiä aloja. Jos kerran on trendikästä vaihtaa alaa jopa neljästi vuosikymmenessä - kuten OECD-maissa keskimäärin tehdään - on vaikea kartuttaa tekniikassa vaadittavaa asiantuntemusta. Voi ennakoida, että siinä, missä ICT oli 1990-luvun läpimurtoala, ovat tulevan vuosikymmenen vastaavia kenties energiatekniikan tai biotekniikan kaltaiset alueet. Niilläkään työntekijä tuskin menestyy ilman kokemukseen pohjautuvaa asiantuntemusta.

Teknilliset alat ovat vain yksi esimerkki muiden alojen vaativuutta väheksymättä. Tilanne on varmasti tätäkin karumpi aloilla, jotka edellyttävät vielä järeämpää osaamista, kuten sosiaali- ja terveysalalla.

Voitaneen kysyä, mitä ylipäätään ovat ne ammatit, joilla voi menestyä pysymättä alalla pitkään. Onko niitä, ja jos on, mikä on niiden panos esimerkiksi tasa-arvoisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämisessä?