Elokuvailta

Puolisoni ja minä vietimme eilen pitkästä aikaa elokuvaillan. Tietokoneruudulla katsottavana oli vuoden 2007 osa J. Ahtiaisen "Museojunia Suomessa" -sarjasta. Kyseessä oli lähes kaksi- ja puolituntinen "producer's & director's & cameraman's cut" -versio.

Suomalaisten museojunien vuoden 2007 odysseia alkaa Venetmäen liikennepaikalta, jossa liikenteenohjaus tapahtuu viimeisiä hetkiään perinteisen junasuorituksen menetelmin. Toinen vaikuttava "hetki ennen museaaliseksi muuttumista" -jakso kuvaa Dv16:tta arkityössään.

Raskaiden dieselveturien matkassa ajellaan muunmuassa Turun satamaan ja Raumalle. Dv16:n vetämän erikoislaatuisen kuorman kanssa päästään yli 500:aa näyttäville kilometritolpille, ja höyryn voimalla mennään niin Taavettiin kuin Valkeakoskelle, sauhutaan päärataa ja kapearaiteista.

Suomalaisista museojunista sopii kertoa suomalaisen filmitaiteen keinoin. Puhumisen sijasta pitkiä hitaita katseita. Pysäytyskuvia valaisimiin ja ihmiskasvoihin. Heinäpeltoja ja Pohjanmaata. Yksinäinen mies lihasvoimin matkalla pohjoisessa suomaisemassa. Eldankajärvi ja Äänislinna. Räntäisen Helsingin katukuilut ja rannalla riveissä seisovat nosturit. Pysähtyneen kesäpäivän ränsistyneet maalaistaajamat, joissa yksinäinen kulkukoirakin tekisi liikenneruuhkan.

Sen yhden pakollisen kerran näytetään, kun juna syöksyy tunneliin. Mutta umpitunnelissa ollaan pidempiäkin jaksoja ja sauhutellaan raskaamman päälle. Ja kuten kuuluu, onnellisen lopun sijasta elokuva päättyy katastrofiin.

Tarinaa kantava vahva symboliikka konkretisoituu vesikarahviin ja pahvimukiin, joka luo jännitteen retrohenkisen sitruunalimonadipullon kanssa.

Henkilösivuosissa mm. J. S. Järvinen, T. Niemi, T. Vaittinen, J.-P. Viitanen. Konepääosissa Dm7, Dr12, Dr13, Dv16, Hr1, Tk3, Vr1 sekä JMR:n höyrykalusto.

Suosittelemme.