Pikajunallakin ehtii

Työmatka pääkaupunkiin sujuu P 272:lla reilut puoli tuntia hitaammin kuin se menisi IC² 164:llä. Pikajunalla matkustamalla säästää - tässä tapauksessa tosin valtion tulo- ja menoarvion pääluokasta 29 pääluokan 31 kustannuksella - 2,30 euroa InterCityyn verrattuna. Mutta ennen kaikkea pikajuna on matkustusväljyydeltään paljon aamu-IC:tä parempi. Nyt hämeenlinnalaiset näyttävät löytäneen tämän matkustusmuodon. En ihmettele: IC² 164 on yleensä ollut täynnä jo Toijalassa, ja lipunoston jättäminen matkustusaamuun tietää seisomapaikkaa. Riihimäkeläisillä taasen on niin paljon matkustusvaihtoehtoja, että sieltä ei montaa matkustajaa kyytiin nouse.

Eilen juttelimme rautatieharrastajaporukassa junien aikatauluista. Yöaikaan toiset matkustajajunat saattavat olla liikennepaikoilla jopa puoli tuntia aikataulustaan etuajassa. Ratakapasiteettia on öiseen aikaan viljalti, mikä ei tietysti paljon lohduta ruuhka-ajan myöhästymisistä kärsiviä. Entisaikojen liikenteenohjausjärjestelmän ja nopeus- ym. muiden teknillisten rajoitusten vuoksi noin huomattava aikataulujen edellä olisi ollut toivottavaa. Itse asiassa aikataulunsa alittava veturinkuljettaja olisi syyllistynyt virkavirheeseen.

VR:n web-sivujen Junien kulkutiedot -palvelu on minusta asiallinen. Sen kautta liikenteenohjaajat tarjoavat kenelle tahansa matkustajajunien kulusta kiinnostuneelle saman ajankohtaisen tiedon kuin VR:n omalle liikennehenkilöstölle. Nyt sivusto tietää kertoa mm. sen, että tätä junaa oli eilen illalla viivästyttänyt Ylitornion ja Kemin välillä eläimen allejäänti. Kysäisin konduktööriltä, että poroko tuli litistettyä, mutta Seinäjoelta työvuoroon tulleena hän ei osannut sanoa. Juttelimme hetken mainitusta verkkopalvelusta, jonka hyödyntäminen voisi joissakin tapauksissa säästää matkustajalta myöhästymisen aiheuttaman pettymyksen.

Hämeestä Uudellemaalle siirryttäessä kostea lumisade on vaihtunut vedeksi.